Aalto-yliopistolla on kunnianhimoiset tavoitteet kestävän kehityksen ja vastuullisuuden edistämiseksi. Uuden Sustainability Hubin tarkoituksena on edistää monimuotoisten yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemista lisäämällä vuoropuhelua eri tieteenalojen ja yhteiskunnallisten toimijoiden välillä.

”Aallossa tehdään valtavasti laadukasta kestävään kehitykseen liittyvää tutkimusta niin tekniikan, talouden kuin taiteenkin saralla. Yhteiskunnalliset haasteet, kuten ilmastonmuutos ja luonnonvarojen niukkuus ovat niin monimuotoisia ja suuria, ettei niitä voida ratkoa ilman monialaista lähestymistapaa”, kertoo Sustainability Hubin johtajaksi nimitetty professori Minna Halme. ”Tavoitteenamme on yhteistyössä yritysten ja muun yhteiskunnan kanssa lisätä ymmärrystä niistä ratkaisuista, joita tarvitaan kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi.”

Yksi Hubin tukemista tavoitteista on vastuullisuuden integroiminen osaksi yliopiston opetusta vuoteen 2020 mennessä. Aallossa on pilotoitu muun muassa Sustainability Game Changers -kurssia, joka avaa globaalin yhteiskunnan haasteita monitieteisesti opiskelijoille, pohtien samalla keinoja niihin vastaamiseksi. ”Kurssilla opiskelijat saavat työkaluja siihen, miten itse muuttaa maailmaa – oman osaamisen, aktivismin ja toimijuuden kautta”, sanoo kurssin vetäjä Katri Pulkkinen. 

Kampus testilaboratoriona

Harvinaislaatuisen mahdollisuuden tarjoaa myös Aalto-yliopiston kasvava ja muuttuva Otaniemen pääkampus, jonka kehityksessä voidaan hyödyntää Aallossa tehtävää vastuullisuustutkimusta ja opetusta – ja toisin päin. Kampus voi toimia eräänlaisena ”elävänä laboratoriona”, jossa päästään testaamaan ja demonstroimaan tutkimuksen uusia tuulia.

”Otaniemessä voidaan tehdä tulevaisuutta jo nyt. Tutkimme esimerkiksi mahdollisuutta hyödyntää vesitekniikan laboratorion osaamista ja laitteistoa fosforin talteenotossa asentamalla kampusravintoloihin erottelevat vessat. Kiertotalous edellyttää ennakkoluulottomia ratkaisuja, joiden käyttöönotossa monilla eri tieteenaloilla on paljon annettavaa”, toteaa Aalto-yliopiston Creative Sustainability -ohjelman johtaja, professori Mikko Jalas.

Muuttuvan kampuksen suunnittelussa investoidaan myös energiatehokkuuteen, mikä on tärkeä askel tavoitteessa kohti energiaomavaraista Otaniemeä. Maalämmön ja aurinkoenergian käyttöä pyritään lisäämään rakennuksissa jatkuvasti. Esimerkiksi juuri remontista valmistuneen yliopiston uuden päärakennuksen Dipolin lämmitysenergiasta 45 % ja ensi vuonna valmistuvan Väreen lämmityksestä jopa 90 % on peräisin geoenergiasta.

”Tarve uusille kestävän kehityksen ratkaisuille on akuutti. Niiden luomiseksi tutkijoiden ja käytännön toimijoiden tulee yhdistää voimansa jo tutkimus- ja kehitystyön aikana. Siinä Sustainability Hub voi auttaa: tukea yhteistyötä yli tieteenalarajojen ja kestävän kehityksen kannalta tärkeiden sidosryhmien kanssa”, Minna Halme tiivistää.

Lisätiedot:

Minna Halme
Professori, vastuullinen liiketoiminta
Aalto-yliopisto
+358403538251
minna.halme@aalto.fi

Koko syksyn kestävä huipputason luentosarja esittelee Suomen energia-alan keskeisten toimijoiden näkemyksiä tulevaisuuden energiajärjestelmistä, nykyisestä tilanteesta, visioista ja ratkaisuista.

Luentosarja toimii myös energia-alan keskustelufoorumina.

Luennot järjestetään torstaisin ja ne ovat avoinna kaikille kiinnostuneille. Esityskieli on englanti. Ensimmäinen tunti on varattu esitykselle ja loput ajasta keskustelulle.

Aalto-yliopiston opiskelijoille on lisäksi tarjolla luentosarjaan liittyvä johdantokurssi Introduction to advanced energy solutions, jossa käsitellään samoja aiheita.

Tervetuloa!

Ohjelma

Lisätietoja

Mikko Kouhia, DI
Akateeminen koordinaattori, Advanced Energy Solutions
050 342 7212 | mikko.kouhia@aalto.fi   

FIRST GLOBAL RADICAL RELEVANCES CONFERENCE
25.–27.4.2018, Aalto University, Helsinki, Finland

Call for submissions by 30th of September

The First Global Radical Relevances Conference asks: How do economic, social, and cultural practices reflect the global uncertainty of today with its shifting geopolitics and environmental realities? How to engage in new ways of thinking about and practicing in terms of human and nonhuman co-existence and flourishing in the midst of vast predictable and unpredictable planetary transformations? How to study the relevances of certain objective realities that nevertheless escape the sensory equipment of an individual?

We call for social and natural scientists, artists, philosophers and activists to go beyond the rational or rationalized to the actual relevances underlying human activity. Such a focus requires not only more attention to everyday life, but also novel methodologies and research designs. We call for thinking about how to mobilize objectively relevant ideas to people so that these become relevant in their everyday life – at both work and home. The conference aims at serious de-normalization of the status quo, yet even more importantly, to explore, formalize, and theorize answers and resolutions to the urgent and massive problems that humanity and the planet face.

The theme for this first conference is open. However, if possible, our interests converge towards two, seemingly unconnected topics: the Arctic region and health-beyond-human. Melting ice caps on Greenland not only dislodge natural resources to mining, drilling and damming, but NATO camps formerly buried by ice now exude toxins into the thawed flows. Inuit women – sharing a similar fate with the ice bear, another large carnivore mammal from the same region – have the largest amounts of heavy metals in their mother’s milk. In addition to the melting ice, global winds converge pollutants from the rest of the world to Greenland and the Arctic Sea. Indeed, we learn from the Inuit and the ice-bear that on this planet, there is no remoteness, no outside.

Submission forms

1. Essay submissions

Please submit your long abstract (of 1000 – 1500 words) or short paper (max 3000 words) to info@radicalrelevances.com by 30th of September, 2017. Please include any images, tables, or diagrams at low resolution at this phase. Please state Title, Author(s), and Email Address. Upon acceptance to conference we ask you to submit a full paper of max 8000 words.

2. Art and other submissions

You may also submit works in other forms – for instance, a poster, performance, workshop, or an intervention. Tell us about the work you would like to present and we will be in touch with you to find appropriate ways to include it in the limited settings of our conference. Please submit your proposal (max 1500 words) to info@radicalrelevances.com by 30th of September, 2017. Please include images only at low resolution at this phase. If applicable, add links to online video and/or audio material. Please state Title, Author(s) and/or Artist(s), and Email Address.

ACCEPTANCE TO THE CONFERENCE notification at the latest 1st of November 2017

Contact:

Pia Lindman
Professor (Artistic Practices), Department of Art
info@radicalrelevances.com +358 50 4417 104

taide.aalto.fi/fi/research/radical_relevances/

Aalto-yliopisto järjestää yhteistyössä Accenturen, Maanpuolustuskorkeakoulun ja julkisen sektorin haasteorganisaatioiden kanssa monitieteisen kurssin, joka rakentuu Hackathon-tapahtuman ympärille.

”Suomi100-juhlavuonna toteutettava Public Service Hackathon 100 (#PSHACK100) on julkisten palveluiden kehittäjille suunnattu ”Master Class”. Tiedon, tekemisen ja jakamisen kautta se nostaa osallistujansa uudelle tasolle avoimessa innovaatiotoiminnassa, yhdessä kehittämisessä ja muotoiluajattelussa”, kertoo projektipäällikkö Thomas Lemström Accenturelta.

Kolmatta kertaa järjestettävä Public Service Hackathon on osoittanut toimivuutensa, ja sitä kehitetään kunnianhimoisesti saatujen kokemusten ja parhaiden näkemysten valossa. Kurssilla hyödynnetään parhaita käytäntöjä Accenturen globaalista organisaatiosta sekä ammennetaan uusia näkökulmia Aalto-yliopiston poikkitieteellisestä toiminnasta. Opiskelijoilta odotetaan asiakaslähtöisyyttä, tuoreita näkökulmia ja kykyä innovoida yhteistyössä.

Yhteistyöllä ja kokeilukulttuurilla tuottavuutta julkisen sektorin organisaatioihin

Kurssin toteutuksesta vastaavat yhteistyössä Accenturen Health and Public Services -alueen asiantuntijat, Fjordin palvelumuotoilijat sekä joukko Aallon ja Maanpuolustuskorkeakoulun professoreita ja opettajia. He tukevat osallistujatiimejä niin ratkaisujen luomisessa kuin niiden arvioinnissa. Myös mukaan lähtevien haasteorganisaatioiden edustajat osallistuvat aktiivisesti tiimien valmentamiseen. Yhteensä noin 150 opiskelijalla kaikista Aallon korkeakouluista on mahdollisuus päästä kurssille.

”Tässä niin kyltereille, teekkareille kuin muotoilijoillekin suunnatussa hackathonissa opiskelijoilla on mahdollisuus tehdä hyvää yhteiskunnalle käyttämällä luovuuttaan ja osaamistaan, he saavat tekemisestään palautetta ja pääsevät verkostoitumaan”, vanhempi yliopistonlehtori Johanna Bragge kertoo.

Syksyn aikana mukaan lähtevät organisaatiot tunnistavat haasteet ja ongelmat, joihin he toivovat opiskelijatiimeiltä ratkaisua. Oletettavaa on, että haasteorganisaatiot toivovat opiskelijoiden esimerkiksi kehittävän uusia palveluita ja toimintatapoja, jotka helpottavat asiakkaiden asiointia sekä keksivän ratkaisuja, joilla voidaan lisätä mobiliteettia palveluihin.

Hackathon-tapahtuma järjestetään marraskuussa, finaali on joulukuussa

Opiskelijoiden tulee ilmoittautua kurssille 24.10. mennessä. Kurssi käynnistyy aloitusluennolla maanantaina 30.10. ja kaikille yhteisellä kick-off-tapahtumalla 31.10., itse Hackathon-tapahtuma on 16.–17.11. Hackathonissa tiimeillä on kahden päivän ajan vapaat kädet kehittää konsepteja ja ratkaisuja organisaatioiden haasteisiin. Haasteorganisaatioiden, Aalto-yliopiston, Maanpuolustuskorkeakoulun ja Accenturen asiantuntijat sparraavat tiimejä kilpailun aikana. Voittajatiimi valitaan 14.12., jolloin tiimit pääsevät esittämään ratkaisunsa tuomaristolle, johon kuuluvat kaikki Hackathonin osapuolet. 20-tuntisen Hackathonin lisäksi kurssi sisältää luentoja, ryhmätöitä, valmennusta, startup-yhteistyötä ja ekskursioita.

Lisätietoja ja kurssille ilmoittautuminen:
http://ps-hackathon.fi/

Aalto-yliopisto:
Johanna Bragge
Vanhempi yliopistonlehtori, Tieto- ja palvelutalouden laitos
040 530 1032
johanna.bragge@aalto.fi

Accenture:
Thomas Lemström
Project Manager, Health & Public Services
040 4897 590
thomas.m.lemstrom@accenture.com 

Kaisa Tahvanainen
Management Consulting Analyst
Health & Public Services
040 7283 966
kaisa.tahvanainen@accenture.com

Helsingin kaupungin ensimmäinen Chief Design Officer, muotoilujohtaja, TkT Anne Stenros, kuvailee itseään toisinaan myös Chief Disruption Officeriksi eli häiriöjohtajaksi. Hän näkee roolinsa luovana katalyyttina, joka voi kehottaa ihmisiä toimimaan nyt, kiireesti, ja parantamaan asioita. Hän kertoo, että muotoilijoiden usein eteenpäin katsovat ja aikaansa edellä olevat ideat sekä konseptit vievät jonkin aikaa, ennen kuin ihmiset ymmärtävät niitä.

Anne Stenros jakoi henkilökohtaisia kokemuksiaan 34 eri maasta kotoisin olevalle 166 uudelle muotoilun maisteriopiskelijalle Aalto-yliopiston muotoilun laitoksen järjestämällä INTRO-kurssilla. Häntä haastatteli muotoilun laitoksen uusien rajojen professori Ramia Mazé.

Anne Stenros on työskennellyt yksityisellä sektorilla KONE Oyj:n muotoilujohtajana, akateemisella sektorilla entisenä Aalto-yliopiston professorina ja julkisella sektorilla, paraikaa Helsingin kaupungilla. Stenros selitti, että viime vuosien muotoilun alalla keskustelut ovat pyörineet käyttäjä- ja asiakaskokemuksen ympärillä. Kuitenkin hän näkee tulevaisuuden liikkuvan yhä enemmän kohti kansalaiskokemusta kuten myös vastuullisuuden ajatuksia. Mielen ja sydämen kouluttaminen ovat tärkeitä kaikille muotoilijoille ja pelinmuokkaajille. ”Humaaniutta on olemassa myös tulevaisuudessa. Kuinka voimme selvitä maailman kansalaisina ja olla sivistyneitä toisillemme?” hän kysyi.

Toivon tunne on aina ollut tärkeä nuorille vaikuttamaan pyrkiville muotoilijoille, Stenros sanoi. On itsestä kiinni pohtia minkälaisiin tehtäviin muotoilija haluaa sitoutua ja minkälaisia tuloksia saavuttaa. Stenros puhui myös erilaisesta ajan ja aikakäsityksen ymmärryksestä, kuten myös erilaisesta merkityksen tunteesta ja vaikuttamisesta, jotka tulee ottaa huomioon erilaisten sektoreiden ja verkostojen toimijoiden kanssa ja heille suunniteltaessa.

”Muotoilujohtaminen yleisesti on eniten itsensä johtamista”, jakoi Stenros ajatuksiaan. ”Rooli, kuten muotoilujohtaja, on vain otsikko. Tämä rooli on itse täytettävä, jokaisen on itse pohdittava kuka olet muotoilijana ja ihmisenä, erityisesti kun tekee pioneerityötä. Tämä on perustavanlaatuinen taito. Johtajan tulee ajatella omia taitoja ja niiden lisäämistä jatkuvasti. On kyseltävä itseltään, työskentelenkö rahan vuoksi vai mikä minut saa syttymään.”

Stenros painotti taitojen laajentamista ”ura-syklin” aikana. Muotoilijan uraa ei voi enää ymmärtää vain selkeänä lineaarisena polkuna, vaan tapahtumien ja asioiden syklinä, jossa muotoilija voi vaihtaa projekteja ja toimintaympäristöä joissa työskentelee sekä kehittää taitojaan ja osaamistaan näihin liittyen. Eteenpäin katsova asenne ja uteliaisuus ovatkin aina kulkeneet punaisena lankana Stenrosin uran läpi.

Kuva: Emilija Veselova.

Näiden lisäksi visualisointitaidot, asioiden tekeminen käsin kosketeltaviksi abstraktien ja aineettomien ideoiden sijaan, ovat korvaamattomia muotoilijoille myös tulevaisuudessa. Lisäksi on tärkeää kehittää kykyä laatia ”karttoja” erilaisista tulevaisuuden navigointimahdollisuuksista toisille, kuten skenaarioita tai tulevaisuuteen liittyviä ideoita ja teemoja. Stenros rohkaisi opiskelijoita lukemaan paljon, liikkumaan pois mukavuusalueelta ja opettelemaan ymmärtämään toisten ihmisten näkökulmia. Neo-generalistina hän arvostaa monien alojen taitamista ainoastaan yhden oman alan sijaan.

Viimeisinä vinkkeinä kaikille maisteriopiskelijoille hän suosittelee uusien projektien ja suunnitelmien tekemistä itselle. ”Olkaa valmiita ottamaan tilaisuudesta vaarin, kun sellaisen kohtaatte”, hän rohkaisi kaikkia. ”Olkaa rohkeita ja hypätkää mukaan! Muistakaa kuitenkin aina myös yksityiskohtien merkitys.”

Anne Stenrosin lisäksi uusille muotoilun maisteriopiskelijoille puhui Demos Helsingin kokeiluasiantuntija Mikko Annala. Annala kuvaili viittä megatrendiä, jotka tulevat vaikuttamaan muotoilijoiden tulevaan työelämään: ilmastonmuutos, muuttuva väestö, digitalisaatio, maailman talous ja postindividualismi. Annala korosti yhteiskehittelyä, ennakointia ja kokeiluja kaikilla tasoilla kansalaisten kanssa, jotta muotoilijat voisivat – mahdollisesti – vaikuttaa merkittävästi yhteiskuntaan paikallisella tasolla ja maailmanlaajuisesti.

Lisätietoja:

Aalto-yliopiston muotoilun laitoksen kaikki uudet maisteriopiskelijat aloittavat opintonsa yhteisellä kurssilla MUO-E000 INTRO  joka yhdistää viiden eri maisteriohjelman muotoilijat (Collaborative and Industrial Design, Creative Sustainability, International Design Business Management, Fashion, Clothing and Textile Design ja Product and Spatial Design).

Kurssi tutkii: “Kuinka me, muotoilijat, osallistumme yhteiskunnallisiin haasteisiin ja muutokseen? Millaisiksi kuvittelemme muotoilun tulevat taidot, työn käytännöt ja organisoitumisen muodot?”  Tällä kurssilla ja Suomi100-juhlavuonna tarkastelemme laajasti ja edelläkävijyyden kautta kuinka muotoilua tulisi kehittää käsitelläksemme tulevia yhteiskunnallisia ja ekologisia muutoksia.  

Opetushenkilöstön yhteystiedot:

Muotoilun uusien rajojen professori Ramia Mazé

Tohtoriopiskelija Anja-Lisa Hirscher

Maisteriopiskelija Collaborative and Industrial Design -ohjelmassa Emilija Veselova

Yli-Annala on valmistunut Helsingin Kuvataideakatemiasta ja viimeistelee väitöskirjaansa Elokuva- ja lavastustaiteen laitokselle. Yli-Annalan 30-vuotinen ura mediataiteen alueella rikkoo genrerajoja ja viittaa kirjallisiin teoksiin, filosofiaan ja poliittisiin ilmiöihin. Palkintoraadin mukaan Yli-Annalan teokset ovat runollisia olematta kauniita ja kuvaus on koreografista. Monipuolinen Yli-Annala on myös opettaja, kirjoittaja ja kuraattori. Hän on perustanut Kokeellisten taiteiden nomadisen akatemian, AAVE-festivaalin ja suomalaisten liikkuvan kuvan taiteilijoiden FixC-osuuskunnan. Lisätietoja:

http://www.kopiosto.fi/avek/ajankohtaista/ajankohtaista_arkisto/2016-2017/fi_FI/AVEK_palkinto_Kari_Yli-Annala/

Aalto-yliopiston rehtori Ilkka Niemelä loi ensimmäisessä lukuvuoden avajaispuheessaan suuntaviivoja tulevaisuuteen tilanteessa, jossa opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla rakennetaan vuoteen 2030 ulottuvaa korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiota: ”Visiotyössä kaikkia linjauksia on arvioitava siitä näkökulmasta, miten ne asemoivat tekemisiämme suhteessa kansainväliseen korkeakoulukenttään. Korkeakoulutus on ratkaiseva kansallinen investointi, jolla turvataan Suomen ja suomalaisten taloudellinen menestys ja hyvinvointi.” Lukuvuosi avattiin uudistetussa Dipolissa Otaniemessä.

Avajaistilaisuuden aluksi rehtori Ilkka Niemelä johti professorikulkuetta Dipolissa yhdessä tänään Aalto-professoriksi nimitetyn Maarit Karppisen kanssa. Kuva Mikko Raskinen.

Niemelä korosti myös kansainvälisen verkostoitumisen ja vahvojen osaamisen keskittymien merkitystä kilpailukyvyn takaajina: ”Suomen kilpailukyky edellyttää kansainvälisesti merkittäviä ja vahvoja osaamisen keskittymiä, jotka asettuvat tasavertaisina tai jopa johtavina toimijoina tärkeimpiin kansainvälisiin verkostoihin. Vain tätä kautta on mahdollista linkittää myös muut kotimaiset toimijat koko Suomessa kansainvälisen tieteen, taiteen, tutkimuksen, koulutuksen sekä innovaatio- ja yritystoiminnan eturintamaan.”

Niemelän mukaan kilpailu yliopistojen välillä kiristyy Aasian nousun myötä erityisesti Aalto-yliopiston edustamilla aloilla – tekniikassa, taloudessa ja luovilla aloilla. Lahjakkaiden ihmisten intohimoisella työllä on mahdollista ottaa paikka aivan kansainvälisen kilpailun kärjestä.

Rehtori Ilkka Niemelä toivotti uudet opiskelijat tervetulleiksi Aalto-yhteisön jäseniksi ja korosti Aalto-yliopiston asettavan opiskelijat keskiöön.

Tervehdyksensä avajaisiin toi myös Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori: ”Odotan innolla, minkälaisia uusia avauksia Aalto-yliopistossa syntyy tänä lukuvuonna globaaleihin haasteisiin - uusia yrityksiä, uusia teorioita sovellettavaksi, uusia innovaatioita, uutta osaamispääomaa koko kansakunnalle ja maailmalle, tätä satavuotias isänmaa teiltä odottaa.”

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Joona Orpana totesi omassa puheessaan: ”Olen erityisen iloinen, että kykymme kehittää Aalto-yliopistoa perustuu yhdessä tekemiselle.”

Maarit Karppinen Aalto-professoriksi

Rehtori Ilkka Niemelä nimitti Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulun kemian ja materiaalitieteen laitoksen professorin Maarit Karppisen Aalto-professoriksi tunnustuksena hänen merkittävistä ansioistaan uusien materiaalien kehittämisestä erityisesti energia- ja nanoteknologian alueilla. Professori Karppinen piti tilaisuudessa Aalto-esitelmän kestävän kehityksen mukaisesta materiaalitutkimuksesta.

Avajaisissa jaettiin myös tunnustuspalkintoja yliopiston henkilöstölle. Vuoden 2017 Aalto-teosta palkittiin professori Pirjo Hirvonen, lehtori Tuomas Laitinen, Studio Master Sari Kivioja ja muodin opiskelijat, jotka ovat nostaneet Aalto-yliopiston muodin koulutuksen maailman huipulle.

Menestyksen mahdollistaja -palkinto 2017 annettiin lahjoittajasuhteet-tiimille hienosta työstä kesällä päättyneen varainhankintakampanjan tukemiseksi.

Yhteisöpalkinnon 2017 sai Slush ja sen järjestävä Startup Sauna Oy yrittäjyyden edistämisestä.

Avajaisten yhteydessä vietettiin myös uudistetun Dipoli-rakennuksen avajaisia. Yliopiston toiminta näkyy tiloissa monin tavoin. Kuvan näyttely esittelee muodin opiskelijoiden menestyksekkäitä mallistoja. Kuva Mikko Raskinen.

Lue lisää:
Rehtori Ilkka Niemelän puhe (pdf)
Pormestari Jan Vapaavuoren puhe (pdf)
AYY:n puheenjohtaja Joona Orpanan puhe (pdf)

Helsinki Design Week esittelee vuosittain kekseliäintä ja kiinnostavinta osaamista Helsingin alueelta ja sen ulkopuolelta. Tämä vuosi ei ole poikkeus – ja aaltolaiset ovat tietenkin mukana, muun muassa seuraavissa tapahtumissa.

Aalto Fashion Exhibition
4.9.–30.9.2017
Dipoli Gallery (Otakaari 24)
http://arts.aalto.fi/en/current/events/2017-08-30-011/
Remontista juuri valmistuneen upean Dipoin ensimmäinen näyttely esittelee Aallon muodin opiskelijoiden näyttävimmät mallistot. 

Book Talks - Dialogues on Design and Society
11.9.–14.9.2017
Design Museum (Korkeavuorenkatu 23)
http://arts.aalto.fi/en/current/events/2017-09-06-004/
Tervetuloa kuuntelemaan Aallon muotoilun laitoksen tutkijoiden keskusteluja muotoilusta ja yhteiskunnasta.

Design Education Futures
8.9.2017
Design Factory (Betonimiehenkuja 5 C)
http://arts.aalto.fi/en/current/events/2017-09-06-013/
Visuaalisen viestinnnän opiskelijat jakavat visionsa muotoilukoulutuksen tulevaisuudesta.

Functional & Emotional Design exhibition
12.9.–16.9.2017
Marian Sairaala, (building 3)
http://arts.aalto.fi/en/current/events/2017-08-29-006/
Näyttely esittelee opiskelijatöitä Funktionaalinen pukeutuminen & materiaalit- sekä Värit & materiaalisuunnittelu -kursseilta.

Glitter & Noise exhibition
7.9.–17.9.2017
Arabia Foye (Hämeetie 135 C)
http://arts.aalto.fi/en/current/events/2017-09-06-006/
The Glitter and Noise -näyttely esittelee Ekin Kayisin vuoden kestäneen lasi- ja keramiikkatutkimuksen tuloksia.

Human Cities Architecture exhibition
13.9.–29.9.2017
Dipoli  Building (Otakaari 24)
http://arts.aalto.fi/en/current/events/2017-09-06-014/
Human Cities/ Challenging the City Scale (Ihmisten kaupungit / Kaupungin mittakaavaa haastamassa) on saanut rahoitusta Euroopan union Creative Europe projektista.

Lost In The Wood(s) book launch
19.9.2017
Design Museum (Korkeavuorenkatu 23)
http://arts.aalto.fi/en/current/events/2017-08-29-005/
Lost in the Wood(s) on Aalto ARTS Booksin uusi teos kiertotaloudesta.

Progress & Repeat exhibtion
8.9–28.9. 2017
Herald Herlin Learning Center (Otaniementie 9, Espoo)
http://arts.aalto.fi/en/current/events/2017-09-06-015/
Aalto ARTSin muotoilun opiskelijat tutkivat digitaalisen teknologian ja käsityön yhdistämistä kuviosuunnittelussa, aina visuaalisesta tutkimuksesta ja luonnosteluvaiheesta käsinpainettujen töiden tekemiseen.

RED" RED? RED! - Crafting Plastic Waste Exhibition
 9.9.–17.9.2017
Unioninkatu 25
http://arts.aalto.fi/en/current/events/2017-09-04-004/
Opiskelijat loivat vanhoista Coca-Cola-koreista kokeellisia taide- ja muotoiluteoksia.

Samuji Talks: Jenni Reuter
12.9.2017
Samuji Courtyard (Erottajankatu 9b) 
http://arts.aalto.fi/en/current/events/2017-09-06-016/
Samuji Talks on keskustelusarja luovuudesta, yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä, estetiikasta, taiteesta ja hyvyydestä. Juontajana Ville Blåfield.

Koko festivaalin ohjelmaan voit tutustua täällä http://www.helsinkidesignweek.com

Uudistetussa Dipolissa pääset ajankohtaisten luentojen lisäksi ihmettelemään Terveystorin uskomattomia demoja ja laitteita. Esillä ovat muun muassa stressiä mittaava sormus, verenpaineranneke sekä elintoimintoja seuraava Terttu-terveystuoli. Terveystorilla voi tutustua myös teknologiaan, jolla viljellään hyönteisiä. Entä millainen on taikapata, joka synnyttää kasvisruokaa omassa kodissa?

Nokialla työskentelevä Tiede-lehden bloggaaja Kiti Müller tarttuu jokaista koskettavaan asiaan: voiko internetistä löytyvään terveystietoon luottaa?

”Internetistä terveyteen ja sairauksien hoitoon liittyvää tietoa hakeva ihminen on hetkessä informaatioviidakossa. Hakukoneisiin kirjoitetut sanat tuottavat näyttöruudulle tuhansia linkkejä. Uskomukset, oletukset, mielipiteet, tutkimuksen pohjalta tuotettu tieto ilmaantuvat näytölle saman arvoisina. Miksi samat hakusanat tarjoavat eri ihmisille erilaisia terveyttä käsitteleviä sivustoja? Huomaako ihminen olevansa, kenties, informaatiokuplassa?” Kiti Müller kysyy.

Tekoälystä apua lääkärin työhön

Tekniikan päivien yhtenä teema on tekoäly ja se, miten tekoäly mullistaa myös terveydenhuollon. Professori Samuel Kaski kertoo tekoälystä yleisesti, ja erityisesti siitä, miten lääkäri ja tekoäly pystyisivät yhdessä tekemään parempia valintoja kuin kumpikaan erikseen. HUSin tutkimusjohtaja Anne Pitkäranta kertoo biopankista ja big datasta. Hän antaa esimerkkejä HUSissa käynnissä olevista tekoälyä hyödyntävistä projekteista, jotka tähtäävät kohti räätälöidympiä hoitoja.

Parasta olisi, jos sairastuminen voitaisiin ehkäistä ennalta. Tähän teemaan tarttuu professori Raimo Sepponen, joka paneutuu esityksessään sairauksien ennaltaehkäisyyn: Voidaanko tunnistaa henkilöt, joilla on riski sairastua ja ennaltaehkäistä sairastuminen? Sepponen esittelee, miten teknologian kehitys tarjoaa ratkaisuja tähänkin kysymykseen.

VTT:n tutkija Lauri Reuter esittelee Tekniikan päivillä keksimänsä kasvisruokaa tuottavan taikapadan., joka tuottaa kasvisruokaa

Tutkimuksesta apua monien sairauksien hoitoon

Asiantuntijaesityksissä on esillä uusin tutkimustieto: mitä tutkijoilla on työn alla liittyen niin silmien sairauksiin, kirurgiaan ja uusiin nano- ja biomateriaaleihin, joita voi hyödyntää kauneuden hoidossa ja 3D-printattavissa implanteissa.  

Professori Lasse Murtomäen aiheena on silmän takaosan sairauksien lääkehoito, jossa valmiste vapauttaa lääkettä silmän takaosaan kontrolloidusti valon avulla.

MIT Technology Review’n nuorten innovaattorien listalle nostama Visa Sippola puolestaan kertoo uudesta tekniikasta, jonka avulla luukirurgia on entistä turvallisempaa.

Professori Michael Gasikin aiheena on injektoitavat kauneushydrogeelit ja niiden turvallisuus. Esityksessä annetaan pikakatsaus näihin biomateriaaleihin sekä pohditaan niiden etuja ja mahdollisia haittoja sekä uusia kehitystrendejä.

Professori Jukka Seppälä ryhmineen on tutkinut ja kehittänyt uusia biopolymeerejä. Hän kertoo, mitä huikeita mahdollisuuksia aukeaa, kun uudet bioaktiiviset materiaalit osataan yhdistää 3D-tuotantotekniikoihin ja edelleen lääketieteellisen kuvantamisen tuottamaan informaatioon yksilöllisten implanttien tuottamiseksi.

Professori Tomi Laurila kertoo uusista nanoluokan materiaaleista, joilla on monia mielenkiintoisia sovelluskohteita terveysteknologiassa. Esimerkkeinä kliinisistä sovelluskohteista ovat hermostolliset sairaudet, kuten Parkinsonin tauti sekä erityyppiset diagnostiset menetelmät pienten lääkeainepitoisuuksien nopeaan määrittämiseen vaikka kokoverestä.

Tässä muutama poiminto Tekniikan päivien annista. Lue lisää ohjelmasta ja tule mukaan!

Seuraa Tekniikan päiviä Facebookissa, missä kerromme lisää tapahtuman sisällöstä.

Aalto-yliopiston median laitokselle väitöskirjaansa viimeistelevä Maija Tammi on ehdolla Taylor Wessing Portrait Price –palkinnon saajaksi. Lontoon National Portrait Galleryn järjestämä kilpailu on valokuvataiteen johtava tunnustus, joka nostaa esiin maailman kiinnostavimpia muotokuvia ja taiteilijoita.

Maija Tammen kilpailutyö ”One of Them Is a Human #1” on osa laajempaa sarjaa, joka esittää androideja yhden ihmisen vierellä, herättäen laajempia kysymyksiä ihmisyydestä. Valokuva otettiin Ishiguro-laboratoriossa, Osakan yliopistossa.

Lisätietoja:

Maija Tammi, maija@maijatammi.com, +358405424655.

http://www.npg.org.uk/whatson/twppp-2017/exhibition/shortlisted-artist/

Design Forum Finlandin jakaman palkinnon tarkoituksena on kannustaa nuoria muotoilijoita tinkimättömään ja omaleimaiseen työskentelyyn. Palkintosumma on 5 000 euroa ja siihen kuuluu oma näyttely.

Reeta Ek (TaM) on Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta 2015 valmistunut helsinkiläinen freelance-suunnittelija. Hän on tehnyt pinta- ja tekstiilisuunnittelua mm. Marimekolle, Lapuan Kankureille, Nansolle ja Samujille. Ekin kuoseille on tunnusomaista toistuvuus ja rytmi, jotka syntyvät luovan työprosessin ja käsin piirtämisen myötä. Hän tekee myös graafista suunnittelua ja kuvituksia.

Mitä Vuoden nuori muotoilija 2017 -palkinto sinulle merkitsee?

"Tieto palkinnon saamisesta oli täysi yllätys. Olen todella otettu ja kiitollinen tunnustuksesta varsinkin, kun sitä ei voi hakea vaan se myönnetään tehdystä työstä. Tämä merkitsee minulle kannustusta omaan tekemiseen ja kädenjälkeen. Erityisesti minua ilahduttaa se, että olen ensimmäinen tekstiilisuunnittelija, jolle palkinto myönnetään. Uskon, että myös kollegani iloitsevat tästä", Ek kertoo.

Mitä uskot että palkinto sinulle tekstiilitaiteilijana antaa?

"Ehkä se antaa lisää uskottavuutta. Tekstiilisuunnittelua muotoilun alana ei välttämättä aina  noteerata. Palkinto tuonee tunnettuutta erityisesti kotimaassa, mutta uskon että myös kansainvälisesti sillä voi olla painoarvoa – onhan Suomi arvostettu muotoilumaa. Toivon sen avaavan myös mahdollisuuksia paremmin keskittyä uuden materiaalin luomiseen ja ideoiden kehittelyyn", Ek pohtii.

Tekstiilisuunnittelun osaaminen esiin

Myös tekstiili- ja pintasuunnittelun professori Maarit Salolainen iloitsee palkinnosta, joka tuo esiin myös osaamista Aalto-yliopiston paljon mainetta saaneen muotiosaamisen taustalta. Menestyksen taustalla on hänen mukaansa kyse sekä taidokkaista tekstiileistä että uudenlaisesta tekstiilisuunnittelun pedagogiikasta.

"On upeaa, että Design Forumin jakama palkinto tuli tällä kertaa tekstiilisuunnittelun ja pintasuunnittelun ammattilaiselle. Tekstiilisuunnittelijan ammattitaitoon kuuluu myös rakenteellisen tekstiilisuunnittelun taito eli kudotun tai neulotun kankaan suunnittelu. Tähän ei riitä pelkästään se, että osaa tehdä hienoja kuoseja vaan ymmärrys siitä, miten niistä sidostamalla saadaan upeita kankaita", Salolainen painottaa.

Aalto-yliopistossa on vuodesta 1999 lähtien koulutettu markkinoita ja myyntityötä ymmärtäviä kaupallisia pintasuunnittelijoita PatternLab-projektissa. Myös Reeta Ek on PatternLab-alumni vuodelta 2012.

Vahva osaaminen ja omaperäinen muotokieli

Palkintojuryn perusteluissa Reeta Ekin todetaan olevan hieno esimerkki ammattitaitoisesta ja luovasta nuoresta suunnittelijasta, jonka näkyvyys ja menestys Suomessa on perustunut enemmän vahvaan ammatilliseen osaamiseen kuin tehokkaasti esille tuotuun suunnittelijabrändiin. Perusteluissa todetaan, että Ekillä on omaperäinen ja tunnistettava muotokieli, ja hänen töissään yhdistyy äärimmäinen herkkyys vahvaan ja selkeään otteeseen. Hän on ollut myös mukana useiden suomalaisten brändien uudessa tulemisessa suunnitellen painettuja ja kudottuja kuoseja, jotka ovat puhutelleet myös kuluttajia ja johtaneet kaupalliseen menestykseen. Reeta Ek edustaa tämän päivän tekstiilisuunnittelijoiden yleistä toimintatapaa, jossa itsenäinen työskentely ja erilaiset yhteistyöprojektit vuorottelevat luontevasti. Ekin tuotanto ja visuaalinen identiteetti muodostavat hyvin omannäköisen, raikkaan, ajattoman ja selkeän kokonaisuuden.

Vuoden nuori muotoilija -palkinto on perustettu vuonna 2000 ja se jaetaan nyt 16. kerran.

VUODEN NUORI MUOTOILIJA 2017
7.–16.9.2017
Espan lava, Pohjoisesplanadi 1, Helsinki
Avoinna ma–pe 12–18, la 12–16, su suljettu, vapaa pääsy

Aalto-yliopiston elokuvaohjaajalinjalla opintojaan viimeistelevän Anssi Pulkkisen teos tuo Syyrian sodassa tuhoutuneen kodin rauniot keskelle kaupunkikuvaa rekan perävaunuun kootussa 13,5-metrisessä installaatiossa. Teoksen on tilannut Suomen Benelux-instituutti ja se sai ensiesityksensä Brysselissä, Belgiassa kesäkuussa. Installaatio on kiertänyt kesän ajan Benelux-maita ja se nähdään Habitare-messuilla.

Anssi Pulkkinen (s.1982) on suomalainen kuvanveistäjä ja videotaiteilija. Hän on opiskellut Aalto-yliopistossa ja Kuvataideakatemiassa. Pulkkinen viimeistelee parhaillaan opintojaan elokuvaohjaajalinjalla Aalto-yliopistossa ja tekee kuvataiteen tohtorin tutkintoa Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa. Pulkkisen teoksia on esitetty aiemmin muun muassa Kiasmassa ja Mäntän kuvataideviikoilla. Hän on toteuttanut useita julkisia teoksia ja hänet on palkittu myös kansainvälisissä taidekilpailuissa.

Kodittomuuden teema on ajankohtainen

Sodassa tuhoutuneiden kolmen kodin raunioista koottu nykytaideteos herättää kysymyksiä sodasta ja kodin menettämisestä, kodittomuudesta ja sen kokemuksesta. Teos viittaa samalla Suomessa ja Euroopassakin ajankohtaisiin ilmiöihin: pakolaisuuteen, solidaarisuuden puutteeseen ja muukalaisvihamielisyyteen.

- Kokemuksen ja ympäröivän tilan suhde on ollut pitkään yksi mielenkiinnon kohteistani. Tila ei ole vain tausta, vaan myös peili. Sodan tuhoama koti on ääriesimerkki hajallaan olemisen tunteesta ja päämäärättömästä vaelluksesta, jonka kodittomuus aiheuttaa, oli se luonteeltaan fyysistä tai henkistä, Pulkkinen kommentoi teostaan.

Pulkkinen on tutustunut Suomen armeijan kuva-arkiston toisen maailmansodan aikaisiin valokuviin. Paitsi kuvia rintamalta, ne sisältävät suuret määrät kuvia pommitetuista, palavista ja romahtaneista rakennuksista ympäri Suomea. Samankaltaisia näkymiä voi nyt seurata Syyriasta lähetettävästä uutisvirrasta.

- Syyriassa kuten lukemattomilla muillakin maailman kriisi- tai köyhyysalueilla ihmiset joutuvat jättämään kotinsa pakon edessä, koska ei ole vaihtoehtoja. Raunioitunut rakennus on aina suhteessa sitä ympäröivään tilaan ja maisemaan.

Rauniot symboloivat liikkuvaa kotia
 

Suomen Benelux-instituutin tilaaman teoksen valitsi kansainvälinen jury avoimella haulla. Ensiesitys nähtiin kesäkuussa belgialaisessa kulttuurikeskus BOZARissa. Suomen Benelux-instituutin nykytaidehanke on osa Suomen Pariisin, Benelux-maiden, Berliinin ja Lontoon instituuttien Mobile Home 2017 -yhteisprojektia. Kulttuuri-instituuttien historian suurimman yhteishankkeen teemana on kodin ja asumisen eri merkitykset ja muodot. Projekti esittelee Euroopan eri kaupungeissa Suomen satavuotisen tarinan synnyttämiä käsityksiä ja tulkintoja asumisesta, asunnottomuudesta ja kodista.

Street View (Reassembled) -teoksen monia ulottuvuuksia avataan myös syksyllä ilmestyvässä kansainvälisessä esseekokoelmassa Home Reassembled, jonka julkaisee hollantilainen taidekustantamo Jap Sam Books. Kirjan tekstien lähtökohtana ovat Pulkkisen teoksen erilaiset tulkinnat. Kirjoittajajoukko koostuu nykytaiteen, arkkitehtuurin sekä Lähi-idän tutkimuksen asiantuntijoista ja mukana ovat muun muassa syyrialainen arkkitehti ja kirjailija Marwa Al-Sabouni sekä Islamin tutkija, professori Jaakko Hämeen-Anttila.

Mobile Home 2017 on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Hanketta tukevat lisäksi Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Taiteen edistämiskeskus. Street View (Reassembled) -teosta ovat tukeneet myös Saastamoisen säätiö, Habitare sekä Verbeke Foundation.

Kesän aikana yhdeksän innokasta muotoilun opiskelijaa työskenteli kolmen teknologia-alan yrityksen kanssa. Yritykset olivat funktionaalisten muovien kehittäjä Premix, korkealaatuisten poranterien ja -kruunujen valmistaja Robit sekä kaivos- ja tunnelointiprosessien asiantuntija, kaivoslaitteiden toimittaja Normet.

Robitille työskentelevän ryhmän tavoitteena oli selventää ja visualisoida brändistrategiaa. Henkilöstöhaastattelujen ja yhteissuunnittelutyöpajojen avulla opiskelijat selvensivät yrityksen arvoja ja kehittivät yhtenäisen brändiviestin. Työn tuloksena syntyi ohjeistus siihen, miten esitellä yritystä asiakkaille.

Robitin toimitusjohtaja Mika Virtanen sai hyvin positiivisen vaikutelman ryhmien työstä jo yhteissuunnittelutyöpajan jälkeen. "Näillä ihmisillä on selvästi enemmän näkemyksiä ja taiteellista silmää kuin meillä, jotka työskentelemme päivittäin liiketoiminnan parissa. Tämä on silmiä avaavaa ja pysäyttävää, ja pakottaa meidätkin ajattelemaan toisin. Se antaa uutta perspektiiviä", hän sanoi.

Opiskelijat huomioivat erilaisia ​​mahdollisuuksia käyttää muotoilua entistä tehokkaammin - ei pelkästään projektina, vaan kauttaaltaan yrityksen liiketoimintaan ulottuvana toimintona. Normetille työskentelevä ryhmä antoi yritykselle laajan valikoiman ehdotuksia aina muotoilupäällikön nimittämisestä tuotevalikoiman uudelleenarvioimiseen.

“Opiskelijoiden oikeaan osuva tulkinta Normetin nykytilanteesta design-asioissa yllätti tarkkuudellaan. Tulokset ja ehdotukset jatkon suhteen olivat hyviä ja niitä on Normetilla syytä huolella tarkastella”, kertoo projektipäällikkö Timo Lipponen.

Premix-ryhmän tehtävänä oli kehittää "unelma-asiakaskokemus". Opiskelijat loivat asiakaskokemuksen ohjeistuksen ja mittariston sekä ideoita asiakassuhteen seurantaan.

“Opiskelijoiden avoin suhtautuminen haastavaa aihetta kohtaan ja sitoutuneisuus perinpohjaiseen nykytila-analyysiin oli mahtavaa. Koimme että opiskelijatiimi oli aidosti kiinnostunut projektista, yhtiöstämme ja tuotteistamme. Saimme hienoja uusia ideoita ja pääsemme tulosten avulla pureutumaan yhä syvemmälle asiakaskokemuksemme ytimeen”, kertoo Premixin markkinointijohtaja Mia Puhakainen.

Projekti järjestettiin Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön tuella. Säätiön toimitusjohtaja, Tkt Laura Juvonen uskoo, että muotoilu on merkittävä tekijä teknologiayritysten tulevaisuuden kannalta. “Muotoilun avulla teknologiateollisuus voi uudistua ja pysyä kilpailukykyisenä. Säätiössä halusimme erityisesti tukea sitä, että nuoret muotoilijat pääsisivät jo opiskelujen aikana yhteistyöhön teknologiayritysten kanssa”, hän kertoo.

Opiskelijat tekivät projektejaan esittelevät videot. Tässä Robitille työskennelleen tiimin video.

Lisätietoja:

Pekka Murto, Heavy Metal -projektikoordinaattori, pekka.murto@aalto.fi, +358 50 383 4649

Jaakko Kahilaniemi (s. 1989) on suomalainen kuvataiteilija ja valokuvaaja. Hän on valmistunut valokuvataiteilijaksi Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta (2014) ja suorittaa parhaillaan Aalto-yliopistossa valokuvataiteen maisteriopintoja. Kahilaniemen 100 Hectares of Undestanding -näyttely nähtiin Valokuvataiteen museossa kesäkuussa.

Kuvasarjassaan Kahilaniemi käsittelee perimäänsä 100 hehtaarin metsäalaa sekä vastuita ja velvoitteita, joita metsänomistus on hänelle tuonut. Kahilaniemi peri metsän jo lapsena, mutta ei ollut aiemmin pohtinut, mitä on olla metsänomistaja. Ajatus siitä, että ihminen voi omistaa osan luontoa on Kahilaniemen mielestä absurdi.

Lähtökohtana ristiriitainen suhde metsään
 

- Suhteeni metsiin on ollut ristiriitainen koko aikuisikäni. Asenteeni sadan hehtaarin perintömetsääni kohtaan on ollut välinpitämätön. 100 Hectares of Undestanding -näyttely syntyi pyrkimyksestä ymmärtää tätä itselleni tuntematonta maailmaa, Kahilaniemi kertoo.

Kahilaniemi ei etsi vastauksia valokuvaamalla metsäänsä, vaan herättää lähinnä kysymyksiä itselleen. Ristiriitaisista tuntemuksista syntyi visuaalinen kokonaisuus, josta osa on konkreettisia metsässä otettuja valokuvia ja osa abstraktimpia ajatuksia metsän merkityksestä. Tuntematon metsä muuttui tutkimusmatkojen myötä omakohtaiseksi ja tutuksi. Näyttelyn kuvat visualisoivat metsän ja metsänhoidon merkitystä. Kuvillaan Kahilaniemi näyttää, mitä annettavaa luonnolla voi olla nykyajan kaupunkilaiselle.

Majaoja-palkinnonsaajat valitsi Backlight´17-valokuvafestivaali. Backlight on Suomen vanhin kansainvälinen valokuvausfestivaali, joka juhlii 30-vuotista taivaltaan 2017. Kahilaniemen kuvasarja vakuutti tuomariston omalaatuisuudellaan. Palkitsemisperusteluissa todetaan, että taiteilijan aihe on arkinen -suomalaisille lähes toinen koti, -yhteinen, henkinen tila, jonne kansamme juuret voidaan jäljittää. Tätä kotia ja perintöä taiteilija mittaa, pilkkoo, arkistoi ja kuvaa lähes tieteellisellä tarkkuudella, silti inhimillisen lämmön säilyttäen. Sarja on kunnianhimoinen, oivaltava ja loppuun harkittu teosten loppuunsaattamisesta nimeämiseen saakka. Sarjasta välittyy tekijän, uteliaisuus  kiintymys ja vastuu omistamaansa metsään.

Toista vuotta muotoilua opiskeleva Iida Palosuo on Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun eli ARTS:in edustajana vielä melko harvinainen näky Otaniemen Startup Saunalla, missä majailee myös opiskelijavetoinen yrittäjyysyhteisö Aalto Entrepreneurship Society.

”On ollut mahtavaa saada niin innostunut ja lämmin vastaanotto. Artsilaisten osaamiselle on yhteisössä paljon tilausta”, Palosuo sanoo. ”Yrittäjyys on itseasiassa taiteiden ja suunnittelun alalla todella luonnollinen juttu, sillä niin moni ryhtyy freelanceriksi tai perustaa oman yrityksen valmistuttuaan. Toivonkin, että tuleva yhteinen kampus tuo meitä eri alojen opiskelijoita yhä enemmän yhteen myös näissä merkeissä.”

Siihen tähtää osaltaan myös Dash, Aaltoes:n tänä syksynä ensimmäistä kertaa järjestämä design-hackathon.

Tuplatimantti haltuun

Siinä missä perinteinen hackathon-haaste lähtee yrityksen tuotteesta ja sen kehittämisestä, Dashin haasteet ovat teemoiltaan laajempia: ratkaisuista voivat hyötyä paitsi useampi kumppaniyritys, myös yhteiskunta. Mukana on suunnittelun koko prosessi, jota havainnollistetaan usein tuplatimantti-mallin avulla. Tärkeimmässä roolissa on aina käyttäjä.

”Käyttäjän asemaan asettuminen on ihmisille luontainen tapa ratkoa ongelmia – riippumatta siitä, mitä alaa opiskelee. Kun tähän yhdistää poikkitieteellisen tiimin osaamisen, johon voi kuulua vaikkapa koodaus, visualisointi, markkinointi, ja business, projekteista tulee loistavia”, hehkuttaa tapahtuman idean isä, Aallossa toista vuotta informaatioverkostoja opiskeleva Axel Cedercreutz.

Muotoiluprosessiin kuuluu myös alkuperäisen ongelman kyseenalaistaminen, mikä tarkoittaa taustatutkimusta. Siksi tätä hackathonia ei ole tiivistetty vain viikonloppuun, vaan osallistujilla on kahden edeltävän viikon aikana mahdollisuus perehtyä haasteen taustoihin tarkemmin.

Yksilöllisempää terveydenhoitoa

Yhteensä Dashissa on viisi suunnittelun alaa eli Field of Designia, jotka vastaavat esimerkiksi Junction-hackathonin Trackeja. Tiimit voivat keskittyä muun muassa oppimisympäristön, pelin tai toimivamman terveydenhoidon suunnitteluun.

”Teknologian ansiosta saamme jo nyt entistä enemmän tietoa omasta terveydestämme. Mutta miten palveluita voisi kehittää niin, että pääsisimme itse myös vaikuttamaan terveyttämme koskeviin päätöksiin? Miten potilaan äänen saisi entistä paremmin kuuluviin?”, Palosuo kertoo esimerkkinä.

”Dashissa pääsee kokeilemaan ihan uuttakin teknologiaa, mutta tiettyä teknologiaa ei ole pakko käyttää päästääkseen haasteeseen kiinni. Uskomme, että tällä vapaudella saadaan myös aidosti parhaat lopputulokset”, Cedercreutz lisää.

Palosuo ja Cedercreutz uskovat, että haasteiden mielenkiintoisuus ja tavallista tarkempi syventyminen niihin inspiroivat tiimejä jatkamaan kehitystyötä kumppaneiden kanssa vielä tapahtuman jälkeenkin. Lisäksi järjestäjät toivovat, että tapahtuma sytyttää osallistujissa kipinän.

”Osallistujille jää toivottavasti paitsi hyvä fiilis ja tunne, että on luonut ratkaisuja johonkin todelliseen haasteeseen, niin myös ymmärrys poikkitieteellisyyden merkityksestä. Miten paljon hyötyä siitä on, että ongelmanratkaisuun saa monta ajatuskulmaa”, Cedercreutz toteaa.

Lisätietoja:
thedash.fi

SuoMu vastasi Habitaren Habi Kids Design School –nimisen luovan oppimisen tapahtuman järjestämisestä. 13.9. pidetty tapahtuma noudatteli muotoiluoppimisen metodeja ja piti sisällään protoilu-, keksimis- ja suunnittelutyöpajoja ja leikkilaboratorioita. Osana tapahtumaa järjestettiin myös muotoiluoppimisen Battle, missä alan asiantuntijat kävivät innokasta keskustelua muotoilukasvatuksen teemoista ja mahdollisuuksista, haasteista ja suhteesta koulumaailman tarpeisiin. Battlen juonsi Mari Savion SuoMusta. Aalto-yliopiston asiantuntijana keskustelussa mukana oli kuvataidekasvattaja Mira Kallio-Tavin. Paikalla oli opettajia, oppilaita ja muuta messuyleisöä. Keskustelussa korostui lasten ja nuorten luontaisten oppimistapojen arvostaminen, ja pohdittiin kuinka koulu ja luova oppiminen voisivat kohdata entistä paremmin.

Aallon ja SuoMun yhteistyö muotoiluoppimisen tulevaisuuden kehittäjinä jatkuu yhteisen kurssin tiimoilta. Design Learning –niminen kurssi järjestetään tänä syksynä UWAS (University wide art studies) kurssina ja on siten tarjolla kaikille Aalto-yliopiston kuuden eri koulun opiskelijoille. Kurssilla tutustutaan muotoiluoppimisen eri osa-alueisiin, määritelmiin, prosesseihin ja metodeihin. Muotoiluprosessia opitaan hyödyntämään oppimisen työkaluna.

Lisätietoa:
Mira Kallio-Tavin (mira.kallio-tavin@aalto.fi)

uwas.aalto.fi

messukeskus.com/press-release/habitare-on-lasten/
 

Vuorovaikutteisessa dioraamassa tohtori Nicolaes Tulpin anatomialuentoa (The Anatomy Lesson of Dr. Nicolaes Tulp) esittävän maalauksen seitsemän lääkäriä ovat saaneet uuden elämän kolmiulotteisina hahmoina eleineen, liikkeineen ja puheineen. Anatomian oppitunti pidettiin tiettävästi Amsterdamissa kirurgikillan salissa, jonka mallinnuksessa on käytetty 1700-luvun kuvia ja fotogrammetriaa. Dioraama rekonstruoi tämän tärkeän hetken, jolloin tieteen ja taiteen historia yhdistyivät. Aalto-yliopiston Medialaboratoriossa luotu teos esiteltiin Ars Electronica -festivaaleilla 7.–11. syyskuuta 2017 Linzissä, Itävallassa.

Kurkistus tulevaisuuteen

Dioraamassa käytetty tekniikka edustaa uusinta valtavirtaa: HTC Vive -laitteisto ja siihen liittyvä STEAM VR -ohjelmisto julkaistiin kaksi vuotta sitten. Niille ei siis ole vielä ehditty tuottaa sisältöjä kovinkaan paljon.

"Tällä hetkellä maailmassa ei ole montaakaan meidän esitystämme vastaavaa tuotantoa. Koko Ars Electronicassa laskimme olevan kolme teosta, joissa käytettiin HTC Vive -teknologiaa ja virtuaalitodellisuutta, omamme mukaanlukien. Tietojemme mukaan esityksemme oli ainoa, joka tarjosi samanaikaisesti sekä täyden immersion että kokonaisvaltaisen vuorovaikutteisen kokemuksen", kertoo Aalto-yliopiston uuden median professori Lily Díaz-Kommonen, joka on projektin käynnistäjä, tuottaja ja suunnittelija.

On olemassa teoksia, jotka yrittävät päästä “maalauksen sisään”. Monissa näistä käytetään erilaisia ​​tekniikoita, kuten kuvapohjaista 360 asteen stereoskooppista panoraamaa. Näitä ei kuitenkaan pidetä oikeina virtuaalitodellisuuden esityksinä, sillä niissä kuvaa heijastetaan ruudulle perinteisen elokuvan tapaan. Tällaisia teoksia ovat muun muassa tunnetut klassikot; Salvador Dalín Angelus de Millet'n arkeologiset muistot; Hieronymus Boschin Maallisten ilojen puutarha, jossa on käytetty enimmäkseen 2D-animaatiota maalauksen kuvitteellisessa tilassa liikkumiseen, ja Pablo Picasson Guernica, joka käyttää 3D-mallinnusta erottamaan hahmot ja taustan toisistaan ja siten mahdollistaa maalauksessa liikkumisen.

Useiden asiantuntijoiden yhteisprojekti

Vuorovaikutteisen dioraaman konsepti ja tutkimus käynnistyivät vuonna 2011, kun Díaz-Kommonen oli sapattivapaalla Carnegie Mellon -yliopiston viihdeteknologian keskuksessa (ETC) Yhdysvalloissa. Díaz-Kommonen tutkii ja yhdistää virtuaalisia verkottuneita ympäristöjä, antropologiaa ja uuden median keinoja edistääkseen ihmiskeskeistä suunnittelua. Häntä kiinnostavat eurooppalaiset tutkimus- ja kehityshankkeet digitaalisen teknologian ja kulttuuriperinnön alalla. Hän sanoo saaneensa inspiraation työhön Venetsian vierailullaan sekä luettuaan hiljattain julkaistun Cynthia Klestinecin kirjan Theaters of Anatomy Students, Teachers, and Traditions of Dissection in Renaissance Venice. Projektin tuotanto käynnistyi kesällä 2013.

Alussa projektiryhmän muodostivat Díaz-Kommonen ja animoija, pelisuunnittelija Juha Koppström. Professori Sofia Pantouvaki ja Johanna Ilmarinen Aalto-yliopiston elokuva- ja lavastustaiteen laitokselta auttoivat pukusuunnittelussa luomalla esimerkkejä, joihin työryhmä syventyi tarkasti. Installaatiossa on tietokoneella luotu 3D-ympäristö, jossa esineet on mallinnettu todenmukaisesti. Maalauksen lääkäreiden kolmiulotteisten hahmojen todenmukaiset eleet ja liikkeet on luotu 3D-animaatiolla ja liikkeenkaappauksen menetelmillä. Tästä työstä ovat vastanneet LUME-studiossa Max Mäkinen, Toni Tolin sekä Shareef Askar median laitokselta. Myös kaikki installaation esineet on ohjelmoitu käyttäytymään kuten todellisen maailman esineet. Ling Chen median laitokselta on vastannut käyttöliittymästä ja vuorovaikutussuunnittelusta sekä esimerkiksi kirjan ja saksien toiminnallisuudesta.

Maalauksen tilasta on luotu mallinnus, jossa käyttäjä astuu sisään 3 x 3 metrin vuorovaikutteiselle alueelle, joka on kehystetty Andrea Vesaliuksen vuonna 1543 julkaistusta De humani corporis fabrica -kirjasta tehdyillä läpikuultavilla tulosteilla. Nämä tulosteet on luonut Angela Hernández muotoilun laitokselta. Installaation suunnittelusta on vastannut Díaz-Kommonen muotoilun laitoksen Karola Sahin ehdotusten pohjalta ja sen toteutuksesta on vastannut Mercedes Said median laitokselta. Markku Reunanen median laitokselta on avustanut työryhmää keinotodellisuuden ja vuorovaikutussuunnittelun kanssa.

Taustalla huolellinen rekonstruointi

VR-sovelluksessa luotu virtuaalinen tila on Amsterdamissa Waag Societyn tiloissa (vuodesta 1691) sijainneen anatomiateatterin rekonstruointi. Se luotiin yhdistämällä Amsterdamissa asuvan vapaan tutkijan Judith van der Elstin fotogrammetrian tekniikoita ja 1700-luvun painokuvia. Maalaus luotiin alun perin Waag Societyssa, joka oli Barber’s Surgeon Amsterdam -kirurgikillan tila. Díaz-Kommonen sai tilasta käyttöönsä arkkitehtonisia materiaaleja tarkkoine mittoineen ja kuvauksineen.

"En voinut kuitenkaan tietää tarkkaan, missä Waagin tilassa teos oli luotu. Päätin kuitenkin, että tarvitaan anatomisen teatterin rekonstruktio, koska ajattelin, että tämä on tärkeää sekä taiteen ja tieteen historioitsijoille että yleisölle", hän sanoo.

Professori Díaz-Kommonen on yhdessä Systems of Representation -ryhmän kanssa tehnyt myös muita virtuaalitodellisuussimulaatioita, joissa työ on vaatinut niin paljon historiallista tarkkuutta kuin mahdollista. Tässä työssä tavoitteena oli taiteellisempi lopputulos. Díaz-Kommonen toteaa lisäksi, että teos ei ole peli vaan taideinstallaatio. Kyse ei ole siellä täällä klikkailusta tai tehtävien suorittamisesta, vaan siitä, että esitykseen tutustutaan rauhallisesti syventymällä. Tyypillisen vierailun kesto on viidestä kymmeneen minuuttiin. Tämä tarkoittaa siis, että Ars Electronica -festivaaleilla noin seitsemänkymmentäviisi ihmistä päivässä pääsi suoraan vuorovaikutukseen teoksen kanssa, ja lisäksi monet muut pääsivät kokemaan teoksen antia seuraamalla vierailijan interaktiivista toimintaa viereiseltä ruudulta.

Vuorovaikutteinen dioraama on virtuaalitodellisuudessa tehty työ, mutta se myös tutkii tietokoneavusteisten viestintätyökalujen uusia muotoja. "Meitä kiinnostaa tutkia uusia mediamuotoja, jotka syntyvät huipputason tietokonegrafiikan ja tietoliikenteen yhtymäkohdista. Mikä on niiden suhde vakiintuneempiin audiovisuaalisiin aloihin, kuten elokuvaan? Millä tavoin ne ovat samankaltaisia? Missä he eroavat toisistaan? Näihin kysymyksiin voimme nyt keskittyä", Díaz-Kommonen selittää.

Työryhmä on kutsuttu esittämään dioraama Waag Societyssa Amsterdamissa ja myös muita mahdollisia näyttelykutsuja on tullut. Seuraavaksi ryhmä haluaisi toteuttaa installaation, jossa useampi kuin yksi vierailija voisi kokea teoksen samanaikaisesti ja nähdä toisensa virtuaalitilan hahmoina.

Karl Ketamon (1987) kuvasarja "Landscape of Authority" esittää passiin kuvattuja maisemakuvia. Ne luovat kertomuksia kansallisesta identiteetistä ja herättävät samalla kysymyksiä maahanmuutosta ja ihmisten liikkumisesta kyseenalaistaen siten matkustusasiakirjojen erityisluonteen ja niiden merkityksen.

Ketamo valmistui vuonna 2016 Royal Academy of Artista Haagista ja opiskelee valokuvausta Aalto-yliopistossa. Hänen lopputyönsä valittiin arvostetun Steenbergen Stipendium -palkinnonsaajaehdokkaaksi ja valittiin Young Artfund Amsterdamin saajaksi. Ketamon visuaalinen tutkimus ja metodologia juontuvat usein filosofisesta ajattelusta, joka liittyy maisemaan kulttuurisessa kontekstissa.

Passi mahdollistaa ja rajoittaa

Ketamon teossarja koostuu eri maiden passeista skannatuista kuvista. Hän haluaakin kyseenalaistaa passin luonteen eli miten se rajoittaa liikkuvuutta, joka taas perustuu maiden välisiin sopimuksiin eikä yksilön tarpeeseen liikkua. Passi koetaan objektiivisena liikkuvuuden määritelmänä, mutta se ei kuitenkaan ota huomioon ihmisen subjektiivista tarvetta liikkua. Hän pohtii myös passin merkitystä ja rajoittavuutta: passi määrätään yksilölle sen mukaan mihin maahan tämä syntyy. Se vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin liikkua maapallolla, vaikka kukaan meistä ei asiaan voi vaikuttaa.  

“Itselleni tärkeintä on se, että saan työni esille maahan, jossa ihmisten vapaata liikkuvuutta syntyperän perusteella ollaan rajoitettu viime aikoina. Samaan aikaan taas markkinat kukoistavat ja tavarat saavat liikkua maasta toiseen melko rajoituksetta. Tämähän on täysin absurdia”, Ketamo pohtii.

Teoksellaan Ketamo haluaa kyseenalaistaa myös ajassa vellovaa kansallisaatteen ihannointia juuri maiseman kautta. Hänen mielestään kansallismaiseman merkitystä maan identiteetin luomisessa ei voi kieltää. Kansallismaisemaa voitaisiin hänen mielestään jopa pitää “uhan alla olevana kohteena”, kun on kyse siitä, että maaperäämme pitäisi suojella ulkopuolisilta vaikutuksilta. Tavalla tai toisella hän haluaa kuitenkin myös kyseenalaistaa maiseman kansallisena ideologiana ja rajojen luojana. “Usein koemme, että maisema kuuluu maan rajojen sisään, mutta kysehän on jo olemassa olevista maisemista, jotka olemme kiinnittäneet maahamme esittämällä niistä kuvia.”  

Rajoista, vapaudesta ja yhteisön kaipuusta

(Un) Bound" -näyttelyn neljä kuvataiteilijaa työskentelevät Rotterdamissa, Hollannissa tutkien erilaisia rajoja määrittäviä kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä, ja miten ne vaikuttavat vapauden tunteeseen ja yhteisöön kuulumisen tunteeseen. Näyttelyn taiteilijoiden ristiriitaisiin ja toisinaan epätavallisiin visuaalisin strategioihin liittyy maiseman ja muuttoliikkeen tutkiminen, kulttuurintulkinta ja siihen liittyvät assosiaatiot.

Rotterdam Photo -valokuvafestivaali pidetään helmikuussa Rotterdamin taideviikon yhteydessä. Avoimen kutsun ja vuosittaisen teeman ansiosta se tarjoaa itsenäisille valokuvaajille mahdollisuuden esitellä töitään Kop van Zuidissa Rotterdamissa. Kuvaajat voivat olla kaupallisia tai taidekuvaajia, amatöörejä tai vastavalmistuneita. Festivaalin järjestävät Daguerren säätiö ja More Productions, ja se pidetään Katendrecht Delipleinissä Hollannin valokuvamuseon lähistöllä. Festivaali esittelee valokuvia uusiokäyttöön otetuissa satamakonteissa sekä satamakaupungin julkisissa tiloissa. Rotterdamin valokuvafestivaalin aikana helmikuussa 2017 festivaali kasvoi kahdeksasta 32:een konttiin ja houkutteli noin 5 000 kävijää. Näyttelyn ohella festivaaleilla on tarjolla myös keskusteluja, insta-kävelyitä sekä työpajoja.

Lue lisää: http://photoville.com/

Kuudetta kertaa Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin yhteydessä järjestetty ammattilaistapahtuma Finnish Film Affair jakoi palkinnon tapahtuman kansainvälisesti kiinnostavimmalle elokuvaprojektille. Palkinnon sai Selma Vilhusen ohjaama ja ELO:n alumni Kirsikka Saaren kirjoittama elokuva Hölmö nuori sydän. Tuffi Filmsin työstämä elokuva kertoo isäksi tulevasta lähiönuoresta, joka löytää äärioikeistolaisesta ideologiasta oikotien todelliseen miehuuteen. Works in Progress -tilaisuudessa elokuvaa olivat esittelemässä tuotantoyhtiö Tuffi Filmsin tuottajat Venla Hellstedt ja Elli Toivoniemi.

Palkintoraati vakuuttui elokuvaprojektin varhaisesta kuvamateriaalista sekä siitä, miten monipuolisesti elokuva tutkii hyvien ratkaisujen vaikeutta monimutkaisessa nykymaailmassa. Suomen elokuvasäätiön sponsoroima palkinto on 3 000 euroa käytettäväksi voittajaelokuvan kansainväliseen markkinointiin.

Palkintoraatiin kuuluivat Zsuzsi Bankuti (The Match Factory), Jenny Cooney (The Hollywood Foreign Press Association) ja Marge Liiske (Baltic Events / PÖFF).

Heidi Karjalainen on taiteen kandidaatti ja opiskelee parhaillaan Aalto-yliopistossa vaatetussuunnittelijaksi. Hän saa palkintona Suomen Messusäätiön lahjoittaman 5 000 euron stipendin sekä näkyvyyden I love me -messujen muotinäytöksessä.

"Tunnustus ja kiitos työstä on palkitsevaa, se myös vahvistaa valmiuksiani vaatesuunnittelijana. On hienoa nähdä, että esteettiset näkemykseni vaatesuunnittelussa kiinnostavat. Olen kiitollinen saamastani tunnustuksesta ja se motivoi työskentelyäni jatkossa" Karjalainen kommentoi palkintoa.

Opinnoista hyvät valmiudet työelämään

Suomalaisille vaatetussuunnittelun opiskelijoille vuosittain järjestettävän kilpailun tehtävänä oli itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi suunnitella "Suomi100-kansallispuku", uusi ja tuore näkemys miten suomalaisten tulisi pukeutua. Karjalaisen suunnittelema kansallispuku koostuu kahdesta osasta. Sen inspiraationa ovat toimineet miesten liituraitainen housupuku ja naisten juhlamekko. Kokonaisuudessa feminiiniset muodot sekä maskuliinisuus yhdistyvät ajankohtaiseen muotokieleen.

"Tämän vuoden tehtävänanto oli minulle mieluisa. Lapsuuden muistoissani kansallispuku oli juhlapuku, ja siksi lähdin puvun suunnittelussa liikkeelle perinteisistä kansallispuvuista - niiden materiaaleista, siluetista ja väreistä. Työssäni on elementtejä miesten housupuvusta ja naisten juhlamekosta. Lisäksi liituraitakankaan taustalla on yhtymäkohtia perinteisen kansallispuvun raidoitukseen", Karjalainen kertoo suunnittelunsa lähtökohdista.

Karjalainen kertoo muodin koulutusohjelmassa opiskelun antavan hyvät valmiudet työelämään. "Opiskelun aikana haastetaan tunnustelemaan omaa suunnittelufilosofiaa ja löytämään itselle sopivat työskentelyvälineet. Koulutuksen aikana kertyy tarvittavia valmiuksia, joita pystyy hyödyntämään työskentelyssä. Olen erityisen tyytyväinen yksilölliseen ohjaukseen, jossa huomioidaan oma tilanteeni ja tarpeeni", hän toteaa.

Valmistumisensa jälkeen Karjalainen haluaisi suunnitella naisten vaatteita kansainvälisessä muotitalossa. "Minua kiinnostaa erityisesti se dialogi, jossa muotitalon perinteinen muotokieli yhdistyy suunnittelijan visioon. Lisäksi haluan nähdä, kuinka suunnittelutiimeissä ideat liikkuvat edestakaisin ennen kuin ne muotoutuvat lopulliseksi tuotteeksi", hän visioi.

Ylistys vahvalle naiselle

"Tämän vuoden kilpailutehtävä oli haasteellinen, mutta Heidi kiteytti suunnittelutyössään hyvin uudistuneen Suomi-neidon ilmeen. Asut kommunikoivat ja ilmentävät suomalaisten naisten sitkeää voimaa ja juurevuutta. Naisten usein kätkemä herkkyys ilmenee ihoa paljastavassa yläosassa korostaen samalla puvun kantajan kasvoja. Heidin pukujen korkeatasoinen toteutus osoittaa hänen monipuolista lahjakkuuttaan ja hyvän laadun ymmärrystään”, sanoo Aalto-yliopiston professori Pirjo Hirvonen.

Palkintoraadin mukaan puvun muotokieli on ajankohtainen, mutta siinä tulee hyvin esiin myös kansallispuvun henki. Puvussa käytetty liituraitakangas on kiinnostava valinta, sillä se puhuttelee eri sukupolvia eri tavoin. Lisäksi puvussa on maskuliinisuutta, joka näkyy pienissä yksityiskohdissa. "Asu on kunnianosoitus suomalaiselle naiselle. Se on moderni emännän puku, jota kantaa voimakas suomineito. Voittaja on itsekin käyttänyt kansallispukua, ja voittoisassa puvussa näkyy arvostus perinteiseen kansallispukuun juhlapukuna", arvioi raadin puheenjohtaja Jaakko Selin.

Vuoden nuori suunnittelija on Suomen Messujen ideoima ja Suomen Messusäätiön rahoittama kilpailu. Se on yksi alan vanhimmista kilpailuista Suomessa ja järjestettiin tänä vuonna 23. kerran. Palkintoraatiin kuuluivat muotitoimittaja ja suunnittelija Jaakko Selin, muotitaiteilija Ritva Falla, Elle-lehden päätoimittaja Taru Marjamaa, muotitoimittaja ja stylisti Nina Nuorivaara sekä vaatesuunnittelijat Katri Niskanen, Hammi Mettinen ja Mari Talka.