Lahjoitus toimii avauksena peliyhtiön ja Aalto-yliopiston tiivistyvälle yhteistyölle. Valtion vastinrahalupaus lisää yliopistolle annettavan lahjoituksen vaikuttavuutta merkittävästi. 

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta valmistuu muun muassa digitaalisen median ja pelisuunnittelun ammattilaisia, visuaalisia suunnittelijoita, muotoilijoita, elokuva-alan osaajia ja arkkitehteja. Koulu on arvioitu maailman 13. parhaaksi muotoilun ja taiteen alueilla yli 1 600 yliopiston joukosta (QS 2017).

Aalto-yliopiston toiminta keskittyy Otaniemeen, jonne on kehittymässä kansainvälisestikin ainutlaatuinen tiede-, taide- ja teknologiakampus. Osaksi kunnianhimoista kampusvisiota rakentuu myös uusi digitaalisen median keskus, Aalto Studios, josta tulee alan globaaleihin mahdollisuuksiin tarttuva uniikki tuotekehitys-, tutkimus- ja opetuskeskittymä.

"Aallon taiteiden ja suunnittelun korkeakoululla on vahva rooli Suomen luovien alojen ja myös laajemmin teollisuuden menestykselle. Vahvistamme osaamisellamme käyttäjäkeskeisyyttä, muotoiluajattelua, visuaalisuuden sekä luovien käytäntöjen ymmärrystä. Olemme todella iloisia Supercellin tuesta ja odotamme innolla keskinäisen yhteistyömme vahvistumista", sanoo Anna Valtonen, Aalto-yliopiston vararehtori ja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaani.

"Suomi on jo nyt monessa mielessä maailman paras paikka kehittää pelejä. Toivomme, että nyt aloitettava yhteistyö Aallon kanssa tekee siitä vielä paremman. Haluamme Suomesta maailman kiistattoman keskuksen, eräänlaisen pelialan Hollywoodin. Pääsemme tähän tavoitteeseen, jos pystymme houkuttelemaan Suomeen kotimaisten osaajien lisäksi myös alan kansainväliset huiput. Uskomme, että Aallon perustana oleva tieteiden monialaisuus sekä erityisesti Aalto Studios -hanke voi olla tässä erittäin merkittävässä roolissa. Aalto Studiosilla on mahdollisuus nousta maailman parhaaksi tuotekehitys-, tutkimus- ja opetuskeskittymäksi", sanoo Ilkka Paananen, Supercellin toimitusjohtaja.

Otaniemen rooli merkittävänä kotimaisten ja kansainvälisten tutkijoiden, opiskelijoiden, start-upien ja yritysten yhteistyö- ja innovaatioalustana kasvaa edelleen. Tavoitteena on elävä kampusympäristö asuntoineen, ravintoloineen ja palveluineen.

Lisätietoja:

Marcus Korhonen
Mediakeskuksen johtaja
marcus.korhonen@aalto.fi
puh. 0400 129 629

Linda Åström
Supercellin viestintäjohtaja
linda.astrom@supercell.com

Amerin Kulttuurisäätiö lahjoittaa 50 000 euroa Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoululle. Kulttuurisäätiön mukaan Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu sopii hyvin heidän kohteekseen, sillä Säätiö haluaa kohdentaa tukeaan vaativiin taiteellisiin ja tieteellisiin suorituksiin.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opetuksella ja tutkimuksella on suuri merkitys Suomen luovien alojen ja kulttuurin tulevaisuudelle. Sen osaamisalueet osana Aallon monialaista kokonaisuutta ovat merkittäviä myös suomalaisen elinkeinoelämän menestykselle.

”Aalto-yliopisto on johtavia yliopistoja designin alalla, ja Amerin Kulttuurisäätiö haluaa tukea yliopistotason muotoilukoulutusta, joka edistää luovuutta ja luo muotoilun avulla innovatiivisia käytännön sovelluksia. Näistä syistä halusimme lahjoittaa Taiteiden ja suunnittelun korkeakoululle”, sanoo Amerin Kulttuurisäätiön hallituksen puheenjohtaja Ilkka Brotherus.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta valmistuu muun muassa muotoilijoita, media-alan ammattilaisia, elokuva-alan osaajia ja arkkitehteja sekä taiteen tekijöitä. Koulu on arvioitu maailman 13. parhaaksi muotoilun ja taiteen alueilla yli 1 600 yliopiston joukosta (QS 2017).

Aalto-yliopiston toiminta keskittyy lähivuosina Otaniemeen, jonne on kehittymässä kansainvälisesti ainutlaatuinen tiede-, taide- ja teknologiakampus.

Lisätietoja:

Anna Valtonen
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaani, Aalto-yliopisto
anna.valtonen@aalto.fi
puh. 050 592 2317

Tea Lindfors
Asiamies, Amerin Kulttuurisäätiö
tea.lindfors@amersports.com
puh.  040 529 0409

Seitsemän Aalto-yliopiston Visuaalisen viestinnän muotoilun opiskelijaa toteuttaa tämän vuoden Flow-festivaalille yhteismaalauksen. Teos johdattaa festivaalin vieraat portilta kohti alueen päälavaa. Maalauksen aiheet syntyvät tulkitsemalla musiikkia: jokainen kuvittaja valitsee vähintään yhden kappaleen Flow-festivaalin tämän vuoden tarjonnasta lähtökohdakseen.

Opiskelija Armi Teva kertoo suunnitelmistaan: “Teen Flow-aitaan yhteensä kolme maalausta, joista yhden yhteistyönä Miia Puustisen kanssa. Valitsin työn lähtökohdiksi Danny Brownin ‘Ain't it funny’ kappaleen, Badbadnotgood:n ‘Confessions Pt. 2’:n ja Soichi Teradan kappaleen ‘Sun showered’. En tuntenut etukäteen näiden artistien tuotantoa hyvin ja valitsin biisit intuitiivisesti sen perusteella, kenen keikalla haluaisin käydä ja millainen tunnelma kappaleissa osuisi sopivasti yksiin oman, rennon piirrostyylin kanssa.”

“Ideat kuviin tulivat sanoituksista, rytmistä ja tunnelmasta. Piirroksista löytyy muun muassa antiikin teatteriperinteen tragedia- ja komedianaamiot (Ain't it Funny), abstrakti piirros liikkeestä ja rytmistä (Confessions Pt.2) ja Miian ja minun yhteisteoksessa on tunnelmia surrealistisesta teknometsästä (Sun showered). Olisi kivaa jos joku katsoessaan meidän seinää kiinnostuisi tsekkaamaan jonkun kuvan takana olleen biisin!” Teva kertoo.

Opiskelija Robert Lönnqvist kertoo teoksestaan: “Inspiraation oli siis pakko tulla jostain biisistä. Väripaletti, jonka valitsimme ryhmän kanssa, oli sen lisäksi ainoa rajoite. Tietenkin olisi ollut mahdollisuutena valita kappale artistilta, jota ei ikinä ole kuullut ja jättää se kuuntelematta kokonaan. Saapua vaan maalauspäivänä paikalle ja maalata jotain mörköjä ja katsoa uskooko kukaan, että kyseessä on vaikka joku Lana Del Ray:n biisi.”

Robert Lönnqvistin luonnos. Kuva: David Lewis.

“Lopulta valitsin kuitenkin yhden kappaleen: MC Taakibörsta feat. Raimo:n ’Riskei on otettava (toinen yritys)’. Alusta asti oli selvää, että kappale, jonka valitsen olisi suomiräppiä. Ajattelin, että vaikka festarin lineup on täynnä isoja ulkomaisia nimiä, haluan nostaa esiin paikallisia artisteja. Suomiräpissä tarinat ja huumori ovat minulle hyvin samaistuttavia”, Lönnqvist jatkaa.

“Maalaukseni saa vaikutteita kappaleen sanoituksista. Haluan teoksella muistuttaa festivaalin kävijöitä siitä, että: ‘Mikä tahansa viski ilman tuplia on riski / Kuten olo Venäjäl ilman ruplia on riski’”, Lönnqvist summaa.

Flow-festivaali järjestetään 11.–13.8. Suvilahdessa Helsingissä. Aalto-yliopisto on yksi festivaalin partnereista.

Seinämaalauksen tekemiseen osallistuvat opiskelijat Armi Teva, Bertta Österman, Emery Norton, Juha Liede, Miia Puustinen, Miila Westin ja Robert Lönnqvist.

ELOssa! -näytös esittelee Flow-festivaalin lauantain yleisölle viisi uutta opiskelijaelokuvaa Aalto-yliopiston Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitokselta. Lyhytelokuvat tuovat esiin nuorten tekijöidensä näkökulmia nykypäivän maailmaan.

“Kirjeitä kotiin” -dokumenttielokuvassa kuusi Afganistanista ja Irakista Suomeen tullutta alaikäistä turvapaikanhakijaa kirjoittavat kirjeen kotimaahan jääneille läheiselleen. Ohjaaja Anna-Karin Grönroos halusi käyttää kirjemuotoa, koska kirjeessä asiat välittyvät rivien välistä: “Elokuvan nuorten ei tarvitse kertoa, miksi he joutuivat lähtemään, sillä läheiset tietävät jo syyt lähtöön. Sen sijaan kirjeistä välittyvät tunteet; kaiken uuden ihmettely, kaipuu ja toivo jälleennäkemisestä.”

“Toivon, että elokuva saa katsojan miettimään, miltä tuntuu jättää kaikki taakseen ilman tietoa tulevasta. Elokuvan nuoret ovat 16- ja 17-vuotiaita ja monet ovat olleet useamman vuoden matkalla pois konfliktialueilta“, Grönroos pohtii.

“Syntymävika” -fiktioelokuva on puolestaan tragikoominen kuvaus lapsuuden rooleihin jämähtäneistä sisarussuhteista. Ohjaaja Kaisa El Ramly kertoo: “Halusin tutkia sisarussuhteita aikuisiällä: muuttuuko suhde ollenkaan siitä, minkälainen se on ollut lapsuudessa. Ja jos muuttuu, niin millä tavalla.”

Syntymävika-elokuvassa sisarussuhde joutuu koetukselle pitkän taksimatkan aikana. Kuva: Sanni Priha.

Elokuvaa tehdessään El Ramly työsti kirjoittamaansa käsikirjoitusta poikkeuksellisen laajasti yhdessä näyttelijöiden kanssa: “Syvennettiin ja täydennettiin tilanteita roolihenkilöiden elämässä. Harjoitteet olivat roolihenkilönä elämistä ja elokuvan maailman kokemista, roolihenkilön suulla puhumista sekä dialogin kehittämistä. Minulla on tausta teatterissa ja halusin tuoda perusteellisen ja pitkän harjoitusajan mahdollisuuden myös elokuvan tekemiseen”, El Ramly kertoo.

Alvi Pakarisen dokumentti "Nowhere" esittelee ammattikiipeilijä Nalle Hukkataipaleen elämää. Itsekin kiipeilyä harrastava Pakarinen kertoo: “kiinnostuin Nallen elämässä vallitsevista kontrasteista ja yksinäisyydestä. Hän matkustaa kaukaisista kiipeilykohteista toiseen, liikkuen lentokenttien ykkösluokan loungeista kälyisiin kiipeilijöiden alppimökkeihin. Jatkuvassa liikkeessä oleva elämäntyyli vaatii monia urhauksia: Fyysistä kotia ei voi pitää, sosiaalinen elämä on sirpaleinen ja läheiset ystävät ovat suurimman osan ajasta muualla. Toivon, että elokuva saa katsojan pohtimaan kodin merkitystä ja sitä, mikä on itselle elämässä muodostunut tärkeäksi”, Pakarinen sanoo.

Nowhere. Kuva: Alvi Pakarinen.

Pakarinen halusi elokuvallaan myös haastaa ääriurheilua esittävien elokuvien kliseitä: “suurin osa extreme-urheilua käsittelevistä elokuvista keskittyy yksittäisten suoritusten hehkutukseen. Halusin sen sijaan tuoda esiin sitä, miten Nallelle kiipeily ei ole pelkkää suorittamista, vaan erottamaton osa hänen elämäänsä ja persoonaansa”, Pakarinen pohtii.

Opiskelijat toivovat, että elokuvanäytös löytää yleisönsä festivaalin tuoksinassa. El Ramly on ilahtunut siitä, että musiikkifestivaalin ohjelmistossa on mahdollisuus elokuvien katsomiseen: “Musiikin ja erilaisten äänimaisemien kuuleminen ovat aina vahvistaneet katsomiskokemustani, joten pidän elokuvissa piipahtamista keikkojen lomassa erittäin luontevana asiana – useampaa aistia hivelevänä kokemuksena!” Grönroos puolestaan rohkaisee festivaalivieraita elokuvanäytökseen: “Lyhytelokuva on hieno taidemuoto! Jos et innostu, kohta se jo loppuu.”

Näytös järjestetään festivaalialueella yhteistyössä Riviera-elokuvateatterin kanssa lauantaina 12.8. Yllämainittujen elokuvien lisäksi mukana ovat myös Christina Lassheikin, Jenni Nylanderin, Pauliina Parjasen, Riku Savikon, Jade Woodsin ja Vilma Väisäsen ohjaama animaatio “Bring your child to work” sekä Kirsikka Saaren ohjaama fiktioelokuva “Luokkakokouksen jälkeen”.

Katso näytöksen kaikkien elokuvien kuvaukset Flow-festivaalin sivuilta.

Flow-festivaali järjestetään 11.–13.8. Helsingin Suvilahdessa. Aalto-yliopisto on yksi festivaalin partnereista.

Aalto-yliopisto on 7. paras yliopisto maailmassa tuoreen QS Top 50 under 50 -listauksen mukaan, joka listaa 50 johtavaa alle 50-vuotta sitten perustettua yliopistoa maailmassa. Aalto on myös listauksen paras eurooppalainen nuori yliopisto.

Maailman kärkikolmikossa ovat Nanyang Technological University Singaporesta, The Hong Kong University of Science and Technology sekä KAIST – Korea Advanced Institute of Science and Technology.

Listaus perustuu QS World University Rankings -yleisrankingiin. Yleisrankingissa Aalto on sijalla 137, mikä merkitsee kuulumista yhden prosentin parhaimmistoon maailman yliopistoista. Viidessä vuodessa Aalto-yliopiston sijoitus QS-yleisrankingissä on noussut 59 sijaa.

QS (Quacquarelli Symonds) on yksi merkittävimmistä yliopistovertailuista. Yleisrankingin lisäksi se tuottaa tieteenalakohtaisia ja alueellisia ranking-listoja.

Tutustu QS Top 50 under 50 listaukseen.

Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelijoiden kokeellisia animaatioita nähdään tämän vuoden Flow-festivaalin päälavan ja Lapin Kulta Red Arenan näytöillä artistien vaihtojen aikana koko festivaalin ajan. Animaatiot valittiin kilpailun kautta tämän vuoden keväällä.

New Media Design and Production -koulutusohjelmassa opiskelevan Ville Niemen animaatiossa hänen 3D-mallinnetut kasvonsa sulautuvat yhteen festivaalialueena toimivan Helsingin Suvilahden kanssa. “Mielestäni on kiinnostavaa, kun tutuille elementeille tapahtuu jotain outoa ja odottamatonta. Animaatiossa hahmo havainnoi festivaalia ja ruumiillistaa sen osaksi itseään. Ympäristö sulaa kävijän päälle ja käärii hänet. Tunteiden ja tuntemusten kirjon kautta festivaali muodostuu ihmiseksi itsekseen”, Niemi kuvailee.

Suvilahden 3D-mallinnuksen Niemi löysi verkosta, Helsingin kaupungin avoimesta 3D-mallien kirjastosta. “On viisasta hyödyntää netistä löytyvää aineistoa, jotta jonkun jo tekemälle työlle tulee käyttöä ja se saa uuden kontekstin. Ehkä eniten toivon, että ne, jotka ovat tuottaneet nuo avoimet 3D-mallit, bongaavat että niitä käytetään tällaisessa tarkoituksessa”, hän kertoo.

Kehittelyvaiheen kuvat animaatioista “Battle” (vas.) ja “Is this real life” (oik.). Kuvat: Jenna Seikkula; Aliina Kauranne ja Joonas Vähäkallio.

Visuaalisen viestinnän muotoilua opiskelevat Aliina Kauranne ja Joonas Vähäkallio tekevät Flow-festivaalille “Is this real life” -nimisen animaation. “Ideat teokseen kumpuavat omista opiskelukokemuksistamme Aalto-yliopistossa. Halusimme tiivistää teokseen kaikki ne koulussa koetut ahdistuksen ja onnistumisen tunteet. Animaation päähenkilö kulkee ne 30 sekunnissa läpi”, Kauranne ja Vähäkallio kertovat.

“Toivomme, että Flow-festivaalin aikana ihmisillä olisi mahdollisuus pysähtyä animaation äärelle ja samalla miettiä omaa rooliaan tässä opiskelun, työn ja elämän rajapinnassa”, Kauranne ja Vähäkallio lisäävät.

Jenna Seikkulan värikäs animaatio “Battle” kuvaa kahden robotin taistelua. “Haluan tuottaa katsojalle lapsen kaltaista iloa. Tavoittelen sitä tunnetta, kun lapsena viikonloppuaamuna avaa television ja katsoo aamun piirretyt”, Seikkula kertoo animaatiostaan.

“Idea animaatioon tuli gradua työstäessä: Lopputyöanimaationi sijoittuu samaan visuaaliseen maailmaan. Oli helppo jatkaa samalla teemalla”, hiljattain visuaalisen viestinnän muotoilun linjalta maisteriksi valmistunut Seikkula kertoo.

Yllämainittujen opiskelijoiden lisäksi animaationsa Flow-festivaalille tekevät myös Bertta Österman, Hertta Lehtovirta ja Oona Järvinen.

Flow-festivaali järjestetään 11.–13.8. Helsingin Suvilahdessa. Aalto-yliopisto on yksi festivaalin partnereista.

Green Core -installaatio tarjoaa tämän vuoden Flow-festivaalin vieraille vehreän istuma-alueen levähtämispaikaksi. Teos on sisustusarkkitehtuurin opiskelijoista koostuvan Group 815 -ryhmän yhteisteos. Ryhmään kuuluvat Karita Asmala, Mindele Grant, Piia Jalkanen, Noora Katajalaakso, Pinja Koskelin, Sanni Rajapolvi, Miika Ruotsalainen ja Sara Urbanski.

Pinja Koskelin kertoo työryhmän synnystä: “Tapasimme toisemme vuoden 2015 syksyllä, kun aloitimme kandiopintomme Arabian kampuksella. Ryhmällämme klikkasi heti ensi silmäyksellä. Nyt pari vuotta myöhemmin olemme toteuttaneet yhdessä jo useampia taideinstallaatioita, ulkomaanmatkoja ja paljon illanistujaisia.”

Koskelin kokee työryhmätyöskentelyn haastavana, mutta palkitsevana. “Tiivis taiteellinen työstäminen ison ryhmän kanssa on välillä jopa raastavaa, mutta se kantaa hedelmää. Ideat ja toteutukset käydään läpi niin monen mielipiteen kautta, että lopputulos on jotain mihin meistä kukaan ei pääsisi yksinään. Olemme oppineet toisiltamme valtavasti näiden vuosien aikana ja olemme hyvin kiitollisia siitä. Uskomme, että tämä on aistittavissa myös teoksessa”, hän kertoo.

Koskelinin mukaan Flow-festivaalille toteutettavan installaation konsepti muotoutui hiljalleen. “Itse Flow inspiroi meitä ja toinen iso inspiraation lähteemme on ryhmämme. Ideat syntyvät keskusteluista, kohtaamistamme asioista ja ympäristöstämme. Nyt fiilistelemme minimalistista, tarkkaan hiottua muotokieltä yhdistettynä viidakon vehreyteen”, hän kertoo.

Ryhmän kirjoittama teoskuvaus antaa ajatuksia Green Coren kokemiseen:

"We can build gardens and we can burn forests, but the nature is raw.
It emerges and radiates.
We can't restrain it or build walls around it.
It flows. Cherish it."

Koskelinin mukaan Flow-festivaalin aikana kannattaa vierailla Green Coressa hengähtämässä. “Käy nauttimassa pieni annos trooppista Helsinkiä. Ja tietenkin ottamassa hyvä Instagram-kuva”, hän kehottaa.

Green Core toteutetaan yhteistyössä valosuunnittelua tekevän Sun Effects -yrityksen kanssa. Flow-festivaali järjestetään 11.–13.8. Helsingin Suvilahdessa. Aalto-yliopisto on yksi festivaalin partnereista.

Japanilainen Tomoyo Nakamura opiskeli viime vuoden Wood Program-ohjelmassa ja oli yksi Kokoon-talon suunnitelleista opiskelijoista. “Kokoon oli päätösprojektimme ja rakensimme sen aivan itse. Ryhmässämme oli 18 opiskelijaa ja 13 eri kansallisuuden edustajaa. Minä olin työskentelin sekä rakenteen että yksityiskohtien parissa”, hän sanoo.

Wood Program-ohjelma on vuoden mittainen intensiivijakso, jonka aikana opiskelijat keskittyvät puurakentamiseen ja -arkkitehtuuriin. Ohjelmassa tutkitaan puun ekologisia, teknisiä ja arkkitehtonisia ominaisuuksia, ja opiskelijat suunnittelevat ja rakentavat kokeellisen puurakennuksen sen lopputyönä.

Opiskelijoita Kokoon-taloa tarkastelemassa. Kuvat: Léa Pfister.

“Tehtävänämme oli suunnitella liikuteltava talo. Kokoon-taloa voi siirtää kuorma-autolla ja koota moduuleista erilaisiin kokoonpanoihin. Jokaisessa yksikössä on suuri kattoikkuna, joka päästää auringonvalon sisään”, Nakamura kertoo. Kokoon-talo suunniteltiin tilapäisen asumisen tarpeisiin ja se voisi tarjota kodin esimerkiksi turvapaikanhakijoille, opiskelijoille tai kotinsa remontteja paossa oleville.

Nakamura oli erittäin tyytyväinen projektissa oppimaansa: “Keskustelut, piirtäminen ja rakentaminen yhdessä muiden, erilaisia lahjakkuuksia ja taitoja omaavien opiskelijoiden kanssa oli erittäin jännittävää ja laajensi ymmärrystäni.” Hän toivoo, että Kokoon-talon esittely Flow-festivaaleilla herättäisi ajattelemaan asumisen ongelmia tai saisi jonkun harkitsemaan pienessä tilassa asumista. “Olen myös tyytyväinen, jos Kokoon-talossa vierailu voi tehdä jonkun olon mukavaksi”, hän lisää.

Kokoon-talon sisältä. Kuva: Anne Kinnunen.

Flow-festivaali järjestetään 11.–13.8. Suvilahdessa Helsingissä. Aalto-yliopisto on yksi festivaalin partnereista. Kokoon on auki vieraille koko festivaalin ajan.

Lisätietoja:

Wood Program: http://woodprogram.fi/

Kokoon-talo: http://kokoon.squarespace.com/

Kokoon-projektin opiskelijat: Alexander Rantanen Barstad, Akın Cakıroglu, Kristin Ekkerhaugen, Satoshi Iiyama, Nicklas Ivarsson, Stephanie Jazmines, Yuko Konse, Sini Koskinen, IgnacioTraver Lafuente, Toni Lahti, Tomoyo Nakamura, Taeho Noh, Léa Pfister, María Inés Quirarte, Käbi Noodapera Ramel, Ivan Segato, Tanja Vallaster, Eduardo Wiegand.

Kuinka muotoilu taipuu tulevaisuuden virkamiesten työtapojen tai kunnan ruokatalouden kestävyyden kehittämiseen? Hyvin, kun asiaa lähestytään ihmisiä kuunnellen, kokonaisvaltaisesti sekä osiin palastellen, kokeillen, osallistaen ja oivaltaen.

Tämä nähtiin toukokuun 23. päivänä Helsingin Valkoisessa Salissa, kun monitieteiset opiskelijaryhmät esittivät kuudelta ministeriöltä saamiensa tehtävien tuloksia. Vuodesta 2013 järjestetty Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kurssi tarttuu valtionhallinnon haasteisiin muotoilun keinoin.

Virkamies 2.0 – yhteistyötä kehiin

Maailma ympärillä on muuttunut yhä monimutkaisemmaksi ja vaikeammin ennakoitavaksi, mutta ministeriöiden työtavat eivät ole pysyneet kelkassa mukana.

Virkamies 2.0: Virkamiesten tulevaisuuden työ –tehtävässä kaksi tiimiä selvitti sitä, kuinka virkamiesten ja ministeriöiden yhteistyötä voitaisiin aidosti lisätä.  Tehtävän antoivat valtiovarainministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtioneuvoston kanslia sekä liikenne- ja viestintäministeriö.

”Kun ministeriöiden edustajat avasivat meille työtapojaan, selvisi, että yhdelle yhteistyö tarkoittaa kahvihetkeä kollegan kanssa ja toiselle ministeriöiden yhteistä lakialoitetyötä”, kertoo Collaborative and Industrial Design –maisteriohjelman opiskelija Yuri Fukamati.

Neljääntoista kurssiviikkoon mahtui lukuisia tapaamisia, haastatteluja ja työpajoja sekä lukematon määrä yhteistyötä teemoittavia post-it –lappuja.

”Yhteistyön tarpeesta on helppo puhua. Vasta kun sen puute nimetään ongelmaksi, voidaan asioita alkaa muuttamaan”, Fukamati toteaa.

Yhteistyötaidot tulisi lisätä osaksi ministeriöiden työnkuvauksia ja työvaatimuksia. Ja jotta tulevaisuuden virkamiesten työ olisi entistä ketterämpää, tarvitaan koulutusohjelma yhteistyötaitojen harjoittelua ja kehittämistä varten.

Toisen opiskelijatiimin kehittämän KYKY-ohjelman avulla ministeriöiden virkamiehet voivat jakaa tietoa työtaidoistaan. Digitaalinen KYKY-palvelutyökalu kannustaa verkostoitumaan sekä omaksumaan uusia työnteon tapoja.

Maanviljelijän kova arki muuttuu muotoilutarinoiksi

Ympäristöministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, Motivan ja Sitran antamassa tehtävässä pureuduttiin ruokatalouden kestävään kiertomalliin.

Food Systemantics -tiimi keskittyi ruuantuotannon alkujuuriin ja jalkautui Forssan seudun maatiloille.

”Maanviljely on kovaa työtä ja tukibyrokratia vie paljon viljelijöiden aikaa. Vaikka Suomessa on runsaasti puhdasta ja hyvää maaperää, ei maanviljely ammattina houkuta”, kertoo Creative Sustainability (CS) –maisteriohjelman opiskelija Anna Kokki.

Ruuantuotannon ympärillä on käynnissä lukuisia kehitysprojekteja. Joku kuitenkin mättää, kun hankkeet, palvelut ja tukiverkosto eivät toimi halutulla tavalla.

Syntyi kolme tarinaa siitä, kuinka järjestelmä voisi kommunikoida paremmin. Uusien rahareikien sijaan luotiin ideoita siitä, kuinka nykyisiä tukijärjestelmiä voisi tehokkaammin kohdentaa. 

”Mentorointiohjelmassa uranvaihtoa harkitsevat pääsisivät kokeilun kautta pätevöitymään alalle. Kokeneiden viljelijöiden eläköitymisen pitkittymistä puolestaan estäisi tilojen tukeminen yrittäjämäisessä toiminnassa”, Kokki jatkaa.

Viljelykasvien yksipuolistumista voisi estää sillä, että maataloustukia kohdistettaisiin pientiloilla vaihtoehtoiseen viljelyyn ja isoilla tiloilla uusien kasvilajien kokeiluihin.

Forssan porkkanat ja monimutkainen kilpailutus

Myös toinen tiimi matkasi maanviljely- ja porkkanapitäjä Forssaan, jossa se tapasi hankinnoista vastaavia virkamiehiä, keskuskeittiöiden henkilökuntaa, kansalaisia sekä paikallisia viljelijöitä.

”Forssa on maatalouskaupunki, jossa on paljon ruuantuotantoa. Silti julkisen hankinnan ruuasta vain 4% tulee paikallisilta tuottajilta”, sanoo CS –maisteriohjelman opiskelija Helén Marton.

Paikallisuuden etuja ovat muun muassa ruuan tuoreus ja ravintoarvojen säilyvyys sekä kunnan elinkeinoelämän tukeminen.

”Jotta paikallisen ruuan määrä kunnan hankinnoissa kasvaisi, tarvitaan strategista ohjausta. Kilpailutuslainsäädäntö estää paikallisen tuotannon suosimisen, mutta tarjouspyynnöissä voidaan vaatia esimerkiksi tuoretta ruokaa. Hankintaa tekevät tarvitsevat paikallisuutta tukevaa koulutusta”, Marton jatkaa.

Ja kun viljelijät, hankinnoista vastaavat ja keskuskeittiötyöntekijät tuodaan yhteen, saadaan parempi ymmärrys siitä, mitä ruokaa on paikallisesti saatavilla ja mitä kukin viljelijä pystyy tuottamaan.

”Kehitimme myös Innovation Labin, joka auttaa uusien ruokatuotteiden kehittämisessä ja edistää ruuan kiertotaloutta”, Marton sanoo.

Aalto-yliopisto ja GE Healthcare Finland Oy ovat sopineet yhteistyön laajentamisesta. Sopimus kattaa tutkimukseen ja kehitykseen, opetukseen sekä startup-toimintaan liittyvää yhteistyötä. Molempia toimijoita kiinnostaa kliinisen datan tutkiminen ja analysointi sekä digitalisaation ja tekoälyn hyödyntäminen uusien innovaatioiden synnyttämiseksi.

”GE Healthcare on Aallon pitkäaikainen kumppani, ja myös Aalto-yliopisto panostaa terveysalan osaamiseen. Myös koneoppimisen menetelmät ja työkalut ovat kehittyneet siinä määrin, että nyt pystytään kehittämään älykkäitä sovelluksia päätöksenteon tueksi. Jatkossa tutkijoillamme ja opiskelijoillamme on entistä paremmat mahdollisuudet niin tutkimus- kuin innovaatioyhteistyöhön tekoälyn ja data-analytiikan saralla”, sanoo Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulun dekaani Jouko Lampinen.

”Terveydenhuollon analytiikan kehittäminen on ydinosaamistamme, ja GE Healthcarella on alan osaamiskeskus Suomessa. Meillä on myös paljon Aallosta valmistuneita työntekijöitä. Yhteistyön laajentaminen on meille strategisesti tärkeä asia”, sanoo GE Healthcaren Suomen-toimitusjohtaja Erno Muuranto.

”Terveydenhuoltoon kohdistuu valtavia paineita. Analytiikkasovellusten tarkoitus on valjastaa sairaalalaitteiden tuottama tieto tukemaan terveydenhuollon henkilökunnan päätöksentekoa ja auttaa kohdistamaan resursseja. Aalto-yliopisto on yksi kumppaneistamme, joiden kanssa pyrimme kehittämään tulevaisuuden terveydenhuoltoa ja parantamaan ihmisten elämää”, Muuranto toteaa.

Laadukkaat ja turvalliset ratkaisut ovat terveydenhuollolle tärkeitä, mutta sääntelyn vuoksi startup-yritysten ei ole helppo päästä alalle.

”GE Healthcare tarjoaa startup-yrityksille paitsi globaalin yhteistyöalustan myös markkinaymmärrystä ja tukea terveyssektorin erityisvaatimuksiin, kuten sääntelyyn. Arvostamme myös startup-toimijoiden tuomaa näkökulmaa, innostusta ja uudenlaisia toimintatapoja”, sanoo Muuranto.

”Aallossa on jo runsaasti yrityshautomo-osaamista, ja jatkossa on tarkoitus katsoa, miten voimme entistä paremmin tukea terveysteknologia-alan startupien syntymistä”, Lampinen sanoo.

Lisätiedot:

Aalto-yliopisto, viestintä
Anne Tapanainen
050 434 9711
anne.tapanainen@aalto.fi

GE Healthcare
Taija Reijonen, viestintäpäällikkö
050 367 58 63
taija.reijonen@ge.com

Aalto-yliopiston Dipoli-rakennus Otaniemessä on peruskorjattu yliopiston näyteikkunaksi, matalan kynnyksen kohtaamispaikaksi ja yhteiseksi päärakennukseksi. Dipolissa on työskentelytiloja, auditorio ja saleja, ravintoloita, näyttelytiloja ja taidetta. Rakennuksen yleiset tilat ovat avoinna myös suurelle yleisölle.

Yliopiston näyteikkuna

Yliopiston toiminta näkyy rakennuksen auloissa, näyttelytiloissa ja erilaisina tapahtumina. Dipolin toiminnallisen konseptin ja vision luomiseen ovat osallistuneet niin Aallon opiskelijat, henkilöstö kuin kumppanitkin. Rakennuksen julkisiin osiin tulee syksyn aikana esille yliopiston alumnien taidetta.

Uniikki rakennus on arkkitehtien Raili ja Reima Pietilän ensimmäinen yhteinen suunnittelutyö. Dipoli valmistui vuonna 1966. Alkuun rakennuksen omisti Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta. Se oli pitkään teekkareiden kulttuuritoiminnan keskus ja tunnettu monenlaisista tapahtumistaan. Aalto-yliopisto osti rakennuksen vuonna 2014.

Juhlasali on nyt nimeltään Kaleva. Sali on vuosien varrella toiminut monenlaisten tilaisuuksien näyttämönä.

Ainutlaatuista arkkitehtuuria

Dipoli on käynyt läpi mittavan teknisen ja tilallisen uudistuksen. Rakennuksen energiatarpeesta katetaan maalämmöllä lähes 50 prosenttia.

”Peruskorjauksessa on kunnioitettu Pietilöiden alkuperäisiä suunnitelmia ja rakennuksen ainutlaatuista arkkitehtuuria. Kattoikkunat ja takat on kunnostettu, aikojen saatossa umpeen laitettuja portaikkoja on avattu ja alkuperäisiä betonipintoja palautettu”, sanoo Antti Ahlava, Aalto-yliopiston kampuksen kehittämisestä vastaava vararehtori.  

Dipolissa työskentelee yliopiston johto sekä osa henkilöstöstä, yhteensä noin 140 henkeä. Rakennuksessa testataan uusia työn tekemisen tapoja, monitilatoimistoja ja digitaalisia työvälineitä.

Dipoli antaa uudenlaisia mahdollisuuksia yhteistyöhön aaltolaisten ja yliopiston kumppaneiden kesken. Elokuussa Dipoliin muuttaa Aalto-yliopiston kumppani Tekniikan akatemia TAF.

Monipuolisia ravintoloita

Dipoliin on avautumassa monipuolinen ravintolamaailma, jonka ravintoloitsijana toimii Fazer. Vaihtoehtoina ovat opiskelijaravintola Reima, bistro ja kahviloita sekä à la carte -ravintola Metso.

Peruskorjauksen myötä myös tapahtumajärjestäminen Dipolissa on uudistunut. Talo palvelee pääsiassa yliopiston omia tilaisuuksia mutta tiloja vuokrataan myös ulkopuolisille.

Graniittilohkareista tehdyt luonnonkivimuurit ovat oleellinen osa Dipolin arkkitehtuuria.

Peruskorjauksen pää- ja arkkitehtuurisuunnittelu: ALA Arkkitehdit
Sisustussuunnittelu: Tuuli Sotamaa
Urakoitsija: NCC Rakennus

Osoite: Otakaari 24, Otaniemi, Espoo

Lisätietoja:
Vararehtori Antti Ahlava, antti.ahlava@aalto.fi, puh. 050 324 1179
Viestintäpäällikkö Anu Salmi-Savilampi, median yhteyshenkilö, vierailut ja kuvat, anu.salmi-savilampi@aalto.fi, puh. 050 464 4585
Tilamyynti: tilamyynti@aalto.fi

Elokuvaohjaaja Olli Ilpo Salosen ensimmäinen pitkä elokuva, Wendy and the Refugeew Neverland (2017, ELO) saa kansainvälisen ensi-iltansa The Norwegian International Film Festivaaleilla Haugesundissa 22.-25.8.2017.

Elokuva esitetään Fokus Norden -sarjassa, joka nostaa esiin uusia pohjoismaisia elokuvantekijöitä. Ennen festivaalia Wendy and the Refugee Neverland esitettiin Helsingissä Finnkinon elokuvateattereissa heinäkuussa.

Elokuva on Olli Ilpo Salosen MA-lopputyöelokuva Aalto yliopiston, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitokselle.

Wendy and the Refugee Neverland on komedia kolmenkympin kriisistä, menestymisestä sekä suunnan löytämisestä. Bändin (Wendy and the Refugee Neverland) laulusolisti ja lauluntekijä Krisu (Minka Kuustonen), on päättänyt että hänellä on tasan vuosi aikaa toteuttaa unelmansa.

"Kun bändille tarjoutuu mahdollisuus päästä soittamaan yhdelle Lontoon isoimmista indie-festareista, ovat omat taidot ja bändin ryhmädynamiikka ainoat esteet Krisun ja menestyksen välissä. Oikeastaan kaikkien bändin jäsenten elämät ovat jo olleet pidempään tämän yhden kortin varassa." 

Ohjaus: Olli Ilpo Salonen

Käsikirjoitus: Olli Ilpo Salonen, Minka Kuustonen, Juha Pulli, Joonas Kääriäinen

Kuvaus: Hannu Käki

Äänisuunnittelu: Tuomas Vauhkonen

Leikkaus: Suvi Solja

Lavastus: Emilia Lindholm

Pukusuunnittelu: Suvi Matinaro

Säveltäjä: Tytti Arola

Rooleissa:

Minka Kuustonen - Krisu

Joonas Kääriänen - Mike

Juha Pulli - Sasu

Jonas Saari - Joope

Antti Heikkinen - TP

Linda Wiklund - Ilona

Joonas Snellman - Toni

Tuotanto: Aalto yliopisto, Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos / Olli Ilpo Salonen, 2017

Lisätietoja:

Saara Toivanen, ELO Film School Finland, puh. 050 331 7754, email: saara.toivanen@aalto.fi

The Norwegian International Film Festival Haugesund, 19.-25.8.2017, www.filmfestivalen.no

Aalto-yliopisto pärjäsi loistavasti maailman tunnetuimman yliopistovertailun Shanghai-rankingin alakohtaisessa vertailussa. 50 parhaan joukkoon kohosi neljä Aallon tärkeää tutkimusalaa: tietoliikennetekniikka sijalle 31, meritekniikka sijalle 39, kaivos- ja mineraalitekniikka sijalle 46 ja johtaminen sijalle 49.

Liiketaloudessa ja tietotekniikassa Aalto oli sijoilla 51–75, ja sähkötekniikassa sekä liikenne-tutkimuksessa ja tekniikassa sijoilla 76–100.  Aivan kärkijoukon tuntumassa, sijoilla 101–150, olivat kemian tekniikka, materiaalitiede- ja tekniikka, nanotiede- ja tekniikka sekä lääketieteellinen teknologia. 

Maailmassa on noin 20 000 yliopistoa, joten tällaiset sijoitukset ovat huikeita suorituksia yhteisöltämme!

”Ranking-tulosten paraneminen tutkimuksemme painopistealoilla on meille suuri ilonlähde mutta myös vahva viesti: kun olemme investoineet voimavarojamme fokusoituihin kohteisiin, myös tulokset ovat parantuneet erittäin nopealla aikataululla. Maailmassa on noin 20 000 yliopistoa, joten tällaiset sijoitukset ovat huikeita suorituksia yhteisöltämme!” iloitsee Aalto-yliopiston tutkimuksesta ja innovaatioista vastaava vararehtori Tuija Pulkkinen.

Alakohtaiset rankingit ovat nousseet viime vuosina vahvasti perinteisten, vanhoja monialayliopistoja suosivien rankingien rinnalle. ShanghaiRankingin alakohtaiset vertailut perustuvat yliopistojen tieteellisten julkaisujen ja niiden keräämien viittausten alakohtaiseen analyysiin sekä yliopiston henkilöstölle myönnettyihin kansainvälisiin palkintoihin. Vertailussa oli mukana kaikkiaan 52 alaa, joista 22 tekniikan aloja ja 4 talous- ja kauppatieteitä. Aallolle tärkeät design- ja taidealat eivät olleet mukana vertailussa.

Tutustu vertailuun tarkemmin täällä

Aallon tutkijat ovat vieneet vuoden aikana yli 100 tiedetuokiota peruskouluihin ja lukioihin eri puolille Suomea.

Scientists in Schools -hankkeessa tutkijat järjestävät tiedetuokioita ja kertovat innostavalla tavalla omasta tutkimuksestaan. Tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kiinnostusta luonnontieteisiin, matematiikkaan, teknologiaan ja taiteisiin. Toiminnasta on saatu innostunutta palautetta niin oppilailta kuin opettajiltakin.

Tähtitieteilijä Joni Tammi, joka työskentelee Metsähovin radio-observatoriossa, on jo tiedetuokioiden konkari. Vuoden aikana hän on tavannut yli 500 oppilasta peruskoulun ekaluokkalaisista lukioabiturientteihin. Eniten hän on puhunut 10–11 -vuotiaille, jotka perehtyvät ympäristöopissa neljännellä ja viidennellä luokalla aurinkokuntaan ja avaruuteen. Aurinkokunnan mittasuhteisiin on tutustuttu ehkä hieman yllättävässäkin paikassa: koulun pihalla.

”Mittasuhteet hahmottuvat kunnolla vasta kun näkee nuppineulan pään kokoisen maapallon pihan toisessa päässä kiertämässä kuudenkymmenen metrin etäisyydellä olevaa rantapallon kokoista Aurinkoa. Lopputuntikin menee rauhallisemmin, kun lapset ovat saaneet juosta pari ’vuotta’ Auringon ympäri”, Tammi kertoo hymyillen.

”Tähtitieteessä fysiikka ja huipputeknologia sekoittuvat yötaivaan kauneuteen ja maailmankaikkeuden mysteereihin. Oppilaat ovat aina hyvin kiinnostuneita maailmankaikkeudesta ja ihmisen paikasta siinä, ja kysymyksiä ja keskustelua tulee paljon”, Joni Tammi sanoo.

Aivoverkostoja tutkiva Onerva Korhonen on käsitellyt alakoululaisten kanssa sitä, miten verkostot rakentuvat.

”Aluksi kerroin, mihin verkostomallia käytetään ja määrittelin muutaman käsitteen, kuten solmut, kaaret, solmun naapurit ja asteen. Lopputunnilla jokainen oppilas sai yhden kaupungin ’identiteettilapun’, minkä jälkeen rakensimme Keski-Euroopan rautatieverkon mallia köydenpätkistä ja teimme myös statistiikkaa kaupunkien asteista”, Onerva Korhonen kertoo.

”Tilanne muodostui yllättäen tutkimussimulaattoriksi! Aloitimme hypoteesin muodostamisesta, keräsimme dataa, tuotimme statistiikkaa – ja totesimme hypoteesin oikeaksi”, sanoo Korhonen, joka valmistelee parhaillaan väitöskirjaansa.

Tavoitteena uteliaisuus ja haltioituminen

Onerva Korhonen on vieraillut alakoululaisten lisäksi 15–16 -vuotiaiden yläkoululaisten tunneilla, joissa on käsitelty ihmisaivojen toimintaa. Korhosen mukaan opettajat ovat toivoneet neurotiedettä, sillä opetussuunnitelmissa ei ole sille tilaa. Tutkijoiden tavoitteena ei kuitenkaan ole opettaa yksittäisiä faktoja, vaan uteliasta asennetta.

”On ollut hienoa nähdä, että vierailut herättävät oppilaita pohtimaan ja keskustelemaan”, Onerva Korhonen sanoo.

Opettajan näkökulmasta tutkijavierailut ovat hyvä tapa monipuolistaa luonnontieteiden opetusta.

”Tutkijavierailujen avulla oppilaat pystyvät hahmottamaan paremmin luonnontieteiden osaamisen merkitystä jatko-opintojen ja työelämän kannalta. Tutkijan vierailu kouluun voi myös innostaa luonnontieteiden opiskeluun”, sanoo lehtori Maiju Väyrynen, joka opettaa matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa Kruununhaan yläasteella.

Molemmat tutkijat pitävät kouluvierailuja paitsi motivoivina myös hauskoina.

”Olen kokenut kouluvierailut hyödyllisiksi myös oman pedagogisen osaamiseni kannalta, sillä oppilaiden käytöksestä ja osallistumisesta näkee välittömästi, mitkä menetelmät toimivat tai eivät”, Korhonen sanoo.

”Kun näen lasten ja nuorten haltioituvan asioista, joista on itselle tullut vuosien saatossa arkisia itsestäänselvyyksiä, saan takaisin sitä wow-efektiä ja mysteerintunnetta, joka aikanaan ajoi minutkin tälle alalle”, Tammi sanoo.

”Erityisesti köyden leikkely palasiksi oli mukavaa vaihtelua väitöskirjatyöhön”, Korhonen nauraa.

Lue myös teknillisen fysiikan professori Patrick Rinken vierailusta omassa lukiossaan Saksassa (vain englanniksi).

Aalto-yliopiston LUMA-keskus tarjoaa peruskoulun kaikille luokka-asteille ja lukioille tutkijavierailuja. Tutkijat järjestävät tiedetuokion koululuokassa ja esittelevät omaa tutkimustaan hauskalla tavalla oppilaiden tason huomioiden. Vierailut ovat kouluille maksuttomia. Tutkijavierailut ovat osa LUMA-toimintaa eli luonnontieteiden, matematiikan ja teknologian opetuksen ja oppimisen tukemista ja edistämistä. Lue lisää.

Puuarkkitehtuurin professori, arkkitehti Pekka Heikkinen Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta on vuoden 2017 Espoo Ambassador. Heikkinen on Aallon Wood Program -ohjelman ja arkkitehtuurin laitoksen johtaja.

Tunnustuksen myöntäneiden Espoon kaupungin ja Visit Espoon mukaan Heikkinen on kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu puurakentamisen asiantuntija ja aktiivinen toimija alansa kotimaisissa ja kansainvälisissä tutkimusryhmissä ja järjestöissä. Kesäkuussa 2016 Heikkinen toi Espoon Otaniemeen kansainvälisen Forum Wood Building Nordic -konferenssin, joka on puurakentamisen päätapahtuma Pohjois-Euroopassa. Konferenssiin osallistui lähes 400 rakennusalan tutkijaa, arkkitehtia, rakennuttajaa sekä laaja joukko yhteiskunnan päättäjiä ja teollisuuden ja kaupan edustajia.

Tunnustus tuli yllätyksenä Heikkiselle, vaikka hän on uransa aikana tehnyt monenlaista yhteistyötä Espoon kaupungin kanssa.

”Arkkitehtuurin laitokselle yhteistyö kaupunkien ja kuntien kanssa on todella tärkeää. Espoo on merkinnyt meille tietynlaista koealustaa, jossa olemme yhdessä pystyneet testaamaan ja soveltamaan tieteellistä tutkimusta. Vastaavasti Espoon kaupunki saa uutta tietoa, jota se pystyy hyödyntämään kaupungin kehittämisessä”, sanoo Pekka Heikkinen.

Heikkisen mukaan Aalto-yliopiston Otaniemen kampus on ainutlaatuinen paikka, jossa käytäntö ja teoreettinen osaaminen kohtaavat. Hyvänä esimerkkinä käytännönläheisestä yhteistyöstä hän mainitsee Koulu palveluna -hankkeen, jossa jo kaksi Espoon lukiota ovat saaneet uudenlaisen oppimisympäristön Aalto-yliopiston kampukselta.

Puurakentamista Heikkinen pitää välttämättömyytenä, johon alan määräyskehitys tulee johtamaan. Toisaalta Suomessa on myös hyvät valmiudet puurakentamisen kehittämiseen kohti hiilineutraaliutta.

”Olemme Aallossa hyvin perillä alan kehityksestä, yhteistyö kaupunkien ja teollisuuden kanssa toimii, ja suomalainen arkkitehti- ja insinöörikunta omaksuu nopeasti uudet määräykset. Nämä yhdessä muodostavat hyvän pohjan viedä puurakentamista eteenpäin”, Heikkinen toteaa.

Heikkinen on palkittu useissa arkkitehtuurikilpailuissa vuosien varrella. Vuonna 2011 Heikkinen voitti tiimeineen arvostetun Schweighofer Preis -innovaatiopalkinnon TU Münchenin, NTNU Trondheimin sekä Aalto-yliopiston yhteisellä TES Energy Facade -tutkimushankkeella. Viime vuonna Wood Programin Säie-paviljonki palkittiin kansainvälisellä World Architecture News-palkinnolla.
(linkki: http://woodprogram.fi/).

Pekka Heikkinen on järjestyksessään yhdeksäs Espoo Ambassador ja ensimmäinen, joka on valittu Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta.

Forum Wood Building Nordic -konferenssi järjestettiin vuonna 2016 Aalto-yliopistossa, jonne se tulee uudelleen 2019. Konferenssissa puurakentamisen akateemiset huiput ja käytännön toimijat vievät yhdessä alan tutkimusta ja osaamista käytäntöön.

Espoo Ambassador -ohjelman tavoitteena on kasvattaa Espoossa järjestettävien kansainvälisten konferenssien määrää. Ohjelma pyrkii rohkaisemaan tieteentekijöitä kutsumaan ja isännöimään oman alansa konferensseja.

CHART on pohjoismaiden suurin nykytaiteen messutapahtuma ja se järjestetään viidettä kertaa Kööpenhaminassa, Tanskan kuninkaallisen taideakatemian tiloissa 1.9.–3.9.2017. Taik Persons –galleria esittelee Aallon opiskelijoiden Niko Luoman ja Anna Reivilän töitä messuilla.

”Etsin tiloja, missä luonnon eri elementit yhdistyvät ja luovat kiinnostavia jännitteitä. Köysien käyttö linjojen muodostamiseen on tapani piirtää valokuvassa. Linjat synnyttävät yhteyksiä elementtien välille, luoden uuden tulkinnan maisemasta”, Anna Reivilä kertoo teoksistaan.

Niko luoman abstraktit teokset kiinnittävät huomion valokuvatekniikan sisäsyntyisiin ominaisuuksiin. ”Käytän laskelmoitua, analogista tekniikkaa, jossa altistan negatiivin valojuoville satoja tai jopa tuhansia kertoja. Valmiit teokset kuvastavat menetelmää, jolla ne on luotu”, hän kertoo.

Taik Persons -galleria perustettiin Helsingissä 1995 ja vuonna 2005 se siirtyi Berliiniin. Galleria on Helsinki School – valokuvataiteilijoiden tärkeä esittäytymispaikka.

Lisätietoja: 

https://chartartfair.com/

http://helsinkischool.fi/

Aalto-yliopiston Alvarin aukio on itseoikeutettu lähtöpiste kiertuelle, sillä kaikki suomalaiset avaruuteen lähetetyt, rakenteilla olevat ja suunnitellut satelliitit ovat tavalla tai toisella peräisin Otaniemestä.

Avaruusrekassa saa tuoretta tietoa avaruudesta ja avaruustekniikasta. Rekassa on simulaattoreita, joilla kävijät pääsevät kokemaan ja näkemään avaruuden olosuhteita. Rekassa kerrotaan Aalto-yliopistossa valmistettavasta Suomi 100 -satelliitista ja sen avaruussäähän liittyvästä tutkimuksesta sekä muista Aallossa jo valmistuneista ja avaruuteenkin ehtineistä satelliiteista. Avaruusrekan puhdastilassa tehdään myös oikea satelliitti - joka tosin pääsee avaruuden sijaan vain maistamaan avaruudellisia olosuhteita stratosfääriin.

Avaruusrekkakiertuetta ovat tekemässä mahdolliseksi Suomi 100 -hanke, Aalto-yliopisto, Espoon kaupunki, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Euroopan avaruusopetusresurssitoimisto ESERO ja WeeGee yhdessä suomalaisten avaruusalan toimijoiden kanssa.

Tule tutustumaan avaruuteen, avaruustekniikkaan ja avaruuslentoihin Alvarin aukiolle 15. syyskuuta!

Lue lisää (suomi100satelliitti.fi/avaruusrekka)

Kesän aikana syvennyttiin fyysistä maailmaa ja ohjelmistoa yhdistäviin hankkeisiin, kuten esineiden internetiin (IoT), sensoreihin ja robotteihin.

”Kurssin käytyään opiskelijat tietävät, miten teollinen projekti suunnitellaan ja toteutetaan ryhmänä yhdessä yritysten edustajien kanssa. Samalla he saavat mahdollisuuden soveltaa oman alan osaamista luovasti. Tavoitteena on oppia elektroniikan, ohjelmoinnin ja tiedonsiirron yhdistämistä sekä datan keräämistä, analysointia ja saataville tuomista”, kertoo Kimmo Silvonen, joka oli kurssin toinen vastuuopettaja.

Yritykset tarjosivat selkeitä haasteita ja aktiivista mentorointia

Yrityksistä mukana olivat Consair, Ensto, Futurice, Helvar, Parkkisähkö, Planmeca, Sick ja Vaisala, joista Futurice oli antanut opiskelijoille peräti kolme eri haastetta työstettäviksi.

Anniina Leggat, Ismael Omar, Joonatan Mäkinen, Petteri Heinonen ja Tanweer Chandry muodostivat yhden Futuricelle työskennelleistä tiimeistä. He kehittivät projektissaan interaktiivisen EVA (Enhanced Visual and Auditory System) -humanoidirobotin, koska tulevaisuudessa ihmisten ja robottien välinen kommunikaatio tulee lisääntymään entisestään. EVA on avoimen lähdekoodin InMoov-robotti, johon tiimi lisäsi suunnittelemiensa uusien osien lisäksi mikrofonit ja konenäkökameran.

”Tiimimme oli poikkitieteellinen ja kansainvälinen ja jokaisella meistä oli antaa keskenään eri osaamista tälle projektille”, iloitsee projektipäällikkönä toiminut Aalto ARTSin teollisen muotoilun opiskelija Anniina Leggat.

Tuukka Rouhiainen, Antti Paavola, Reino Kinner ja Severi Casserly puolestaan työstivät prototyypin Parkkisähkölle. He demosivat OCPP-protokollaa, joka keskustelee sähkötolppien ja sähkökeskusten välillä. Prototyyppi mahdollistaa keskustelun eri toimittajien laitteiden välillä.

”Alkuperäinen Parkkisähkön esittämä haaste tuntui melko helpolta. Niinpä olikin mahtava juttu, miten kahden ensimmäisen viikon aikana saimme tehtävänantoa jalostettua kaikille osapuolille haastavammaksi ja siten myös mielekkäämmäksi”, tiimi kertoi. ”Yrityksen kanssa tehty yhteistyö oli kurssin alusta loppuun hyvin mutkatonta.” Parkkisähkön tiimiin kuului neljä opiskelijaa: informaatioteknologian, automaation ja systeemitekniikan, energiatekniikan ja tietotekniikan opiskelija.

Kurssin vastuuopettajat Kimmo Silvonen ja Timo Oksanen kiittivät TUAS-talolla torstaina 24.8. järjestetyssä Protopaja-kesäkurssin lopputapahtumassa erinomaisia kurssiassistenttejaan Juha Biströmiä, Emil Fihlmania ja Aleksi Turusta. Käytännössä assistentit vetivät 10 viikkoa kestäneen ja 10 opintopisteen laajuisen kurssin.

”Lämmin kiitos kuuluu kurssiassistenttien lisäksi myös yrityksille, joita ilman tätä kurssia ei olisi. Toivomme, että olette mukana myös ensi kesänä ja annatte palautetta, jotta voimme jälleen parantaa tekemistämme”, Kimmo Silvonen sanoi.

Protopaja-kesäkurssi järjestettiin Sähkötekniikan korkeakoulussa toista kertaa, ensimmäinen kurssi oli kesällä 2016. Kurssi oli avoin kaikille Aallon opiskelijoille ja se sopi sekä kandidaatti- että DI-vaiheen valinnaiseksi aiheeksi. Kurssille osallistuneilta edellytettiin jo aiemmin hankittuja hyviä ohjelmointi- ja prototypiointitaitoja.

Tutustu protopajan lopputuloksiin

Aalto-yliopisto nousi Times Higher Educationin (THE) tänään julkaisemassa yliopistovertailussa (World University Rankings 2017–2018) sijalle 190. Viime vuonna sijoitus oli 201–250.  

”Meillä on tärkeä kansallinen ja globaali tehtävä. Koko Aalto-yhteisö on tehnyt kovasti töitä ja tuloksemme paranevat vauhdilla. Ranking-tulosten kehitys on yksi osoitus siitä, että olemme hyvässä vauhdissa valitsemallamme tiellä”, sanoo Aalto-yliopiston rehtori Ilkka Niemelä.

Times Higher Educationin yleisvertailu mittaa yliopistojen menestystä kansainvälisyyden, tutkimuksen, viittausten, opetuksen ja yrityksiltä saatavan tutkimusrahoituksen alueilla, yhteensä 13 indikaattorilla. Tänä vuonna vertailua varten tarkasteltiin 1500 yliopistoa, joista julkaistiin 1102 parhaan yliopiston kärki. Listan ykkönen oli Oxfordin yliopisto Isossa-Britanniassa.

Tekniikkaan, talouteen ja taiteeseen erikoistuneelle Aallolle merkittävämpiä ovat yleisvertailujen sijaan ala- tai aihekohtaiset rankingit, joita myös THE julkaisee myöhemmin tänä vuonna. Kesällä julkaistussa Shanghain aihekohtaisessa yliopistovertailussa neljä Aallon tärkeää tutkimusalaa ponkaisi maailman 50 parhaan joukkoon.

Tutustu tarkemmin Times Higher Educationin rankingiin täällä.

Arvovaltainen joukko rakennusalan yritysten johtoa ja asiantuntijoita kokoontui elokuussa Dipoliin tutustumaan Aalto-yliopiston rakennusalan uusiin ohjelmiin, keskustelemaan alan osaamistarpeista ja yritysten mahdollisuuksista olla mukana opiskelijoiden taitojen kehittämisessä.

”Tilaisuus täytti hyvin odotukset. Tavoitteena oli saada palautetta, jonka pohjalta pystymme kehittämään uusi toimintamalleja ja vastaaman haasteisiin entistä paremmin”, totesi rakennustekniikan laitoksen johtaja, professori Jari Puttonen. ”Osan esille nousseista asioista olimme tunnistaneet jo aikaisemmin, mutta yritysten antama suora palaute on erittäin arvokasta. Esimerkiksi kansainvälisten opiskelijoiden integroiminen suomen kieleen on asia, johon haluamme löytää ratkaisun.”

”Opinnäytetyöt ovat perinteisesti olleet tärkeä osa yhteistyötä, mutta aiheiden tulisi liittyä sekä yliopiston tutkimukseen että yritysten omiin tarpeisiin”, Puttonen sanoi.

Rakennusala on suuressa muutoksessa eikä tulevaisuutta voi ennusta. Yritykset toivoivatkin tiiviimpää vuoropuhelua tutkimuksen kanssa ja näköaloja tulevaisuuden trendeihin. Toiveena oli myös korkealaatuinen täydennyskoulutus jo työelämässä oleville.

Alalle tulevilta diplomi-insinööreiltä toivottiin hyviä perustietoja, ongelmanratkaisukykyä, luovuutta ja kykyä oppia uutta. Myös vuorovaikutustaitoja ja kykyä toimia yhdessä eri alojen asiantuntijoiden kanssa arvostettiin.

Georakentamista opiskeleva Saara Lassila ja rakennustaloutta opiskeleva Santeri Sompio kiittelivät uusia englanninkielisiä maisteriohjelmia. ”Englannin kielellä opiskelu on antanut taidon keskustella asioista englanniksi ja todella hyvät mahdollisuudet työelämään”, kertoi Sompio..

Keskustelua fasilitoi Ramboll Finland Oy:n tekninen johtaja Mikko Leppänen. Rakennusliikkeen odotuksia alan opetukselle esitteli Skanskan toimitusjohtaja Tuomas Särkilahti. Toimitusjohtaja Ismo Tawast Swecosta kertoi suunnittelutoimiston odotuksista alan opetukselle. Aalto-yliopiston koulutusta esittelivät dekaani Gary Marquis sekä professorit Jari Puttonen, Simo Hostikka ja Mikael Rinne.

Lisätietoja:

Professori Jari Puttonen, jari.puttonen@aalto.fi
Rakennustekniikan laitoksen johtaja
Aalto-yliopisto

Aalto-yliopisto kouluttaa rakennusalan diplomi-insinöörejä kahdessa englanninkielisessä maisteriohjelmassa: Geoengineering (georakentaminen) ja Building Technology (rakennustekniikka).